Siirtyminen agraariyhteiskunnan kautta teolliseen ja tietoyhteiskuntaan on muuttanut kokonaisvaltaisesti sekä työn luonnetta, että työn tekemisen muotoja. Haasteena on ollut ja tulee yhä enemmän olemaan, miten ihminen muuttuu ja miten hän muuttaa omaa työn tekemistään uudistuvassa maailmassa. Ei riitä, että opettelemme uusia ohjelmia tai kehitämme tietoteknistä osaamista, myös kehon ja mielen ”uudelleen” virittäminen vaatii uudenlaista kykyä hahmottaa tekemistä ja ajattelua.
Se työ, mikä viimeksi oli mahdollista tehdä vain asiakkaan luona tai yhdessä asiakkaan kanssa, tehdäänkin verkossa ja kommunikointi sähköisten neuvottelulinjojen kautta, jopa eri puolilta maailmaa. Työyhteisökin kohtaa uusia haasteita erityisesti johtamisen näkökulmasta.
Neuvottelut, koulutukset ja asiantuntijaluennot löytyvät erilaisista sähköisistä oppimisympäristöistä ja ”oppi” voidaan kuunnella ja katsoa siihen liittyvä materiaali, kun itselle on sopivin hetki. Laskut ovat jo pitkään olleet sähköisessä muodossa, ja niiden hyväksyntä on mahdollista ajasta tai paikasta riippumatta.
Monen matriisiorganisaatiomallin mukainen esimies voi olla satojen kilometrien päässä, ja ns. fyysinen kontakti rajoittuu videoneuvotteluihin.
Työpaikan sosiaalisuus ja yhteisöllisyys ovat haasteena, jos työntekijät ovat ainoastaan etätyössä ja työkaverit puuttuvat. Tosin etätyö ja työn mobiilisuus antavat yhä enemmän mahdollisuuksia valita oma työympäristö.
Tällöin korostuu esimiestyössä ja johtamisessa luottamuspääoma työntekijöihin.
Haasteena on työn tekemisen rajoittaminen ja sen yhteen sovittaminen elämäntilanteen mukaan. Fyysinen työ on vaikeasti siirrettävissä ja työn mobiilisuus liitetäänkin pitkälti vahvaan tietointensiiviseen työhön.
Työntekijän on kuitenkin huolehdittava, että vapaa työympäristö vastaa hyvää ergonomiaa, eikä lisää työn kuormittavuutta.
Työ- ja terveystutkimus 2012 (TTL) tuotti tietoa mm. niistä asioista, jotka saavat ihmisen jatkamaan työuraansa yhä pidempään.
Esiin nousi kolme asiaa: Terveys on riittävä, talous mahdollistaa työssä jatkamisen ja kolmanneksi on oltava mahdollisuus vaikuttaa työn tekemiseen ja organisointiin.
Työurien jatkaminen ja työturvallisuudesta huolehtiminen ovat kansantaloudellisesti merkittäviä tekijöitä.
Suomessa menetettiin vuonna 2010 noin 380 000 työvuotta ennenaikaisen eläköitymisen vuoksi. Rahassa tämä tarkoitti 18 miljardin euron arvoista menetystä. Summa on onneksi kuitenkin pienentynyt edellisten vuosien 24 miljardista eurosta, koska eläkkeelle jääneiden kokonaismäärä on vähentynyt ja keskimääräinen eläkeikä on noussut.
Lisäksi Suomessa sattuu vuosittain noin 120 000 työtapaturmaa (Työtapaturmat 2011). Vuosittaiset tapaturmavakuutusmaksut ovat puoli miljardia euroa. Alan kirjallisuuden mukaan todelliset kustannukset ovat noin neljä kertaa suuremmat, ja näin päädytään noin 2 miljardin vuotuisiin tapaturmakustannuksiin.
Yritysten ja julkisen sektorin työpaikkojen ja yhteiskunnan yhteinen missio on nostaa työhyvinvointi ja työn muutokset kehittämisen kohteeksi tekemällä huomioita työpaikkatasolla ja oppimalla tunnistamaan työelämän kehityssuuntia ja uusia ilmiöitä.
Yhteisen työpaikan pelisäännöt, ketjuttunut työnsuoritus, kansainvälistyminen ja osaamisen kehittäminen koskettavat meitä jokaista työpaikoillamme. Työn pitää olla palkitsevaa ja sen pitää tuottaa työniloa.
Organisaation menestyksen ja tuottavuuden rakentaa koko työyhteisö, ei vain omistajat tai johtoporras.
Osaamisesta huolehtiminen on yhä keskeisempi menestystekijä ja kilpailukyky perustuu yhä enemmän yrityksen kykyyn hyödyntää koko henkilöstön tietotaitovarantoja.
Toimintaympäristön muuttuminen ja sen muutoksessa perässä pysyminen on haastavaa. Päätöksenteon ketteryys ja kaiken osaamisen hyödyntäminen pitää opetella tai oppia tunnistamaan.
Tulevaisuudessa työorganisaatioiden kannattaa edistää erityisesti asiakkaiden ja loppukäyttäjien kanssa tekemisissä olevien työntekijöiden mahdollisuutta kehittää ja tuoda esille omaa osaamistaan.
Työn muuttuminen ja työurien jatkaminen on nostettava myös keinona syrjäytymisen ehkäisyyn. Nuorten kiinnittyminen työelämään oman sukupolvensa tavoilla on monelle uudenlaista johtamista vaativa haaste.
Nettisukupolvelle virtuaalityöyhteisö on arkipäivää ja he hallitsevat sen paremmin kuin vanhemmat työntekijät.
Työn muutokset ja työn mukauttaminen edellyttävät hyvää kolmikantaa, jossa on edustettuna työpaikka, työntekijä ja työterveyshuolto.
Kaikkien osapuolten aktiivisuus, jossa tavoitteena on hyvinvoiva työyhteisö ja tuottava työpaikka, on koko hyvinvointiyhteiskuntaa tukeva tavoite. Tärkeää on, että työ itsessään antaa tyydytystä ja toimii henkilökohtaisen hyvinvoinnin lähteenä. Toisaalta vain työllä syntyy sekä aineellinen, että aineeton elintaso. Palkkatyö on se ainoa malli, jolla tuotetaan kaikki julkiset hyvinvointipalvelut aina koulutuksesta vanhuspalveluihin.
Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni saa, pystyy ja haluaa osallistua aktiivisesti työelämään mahdollisimman suuren osan elämäänsä sillä työkyvyllä, jota itse kullakin on olemassa.
Työssä saa voida hyvin ja työstä saa nauttia, annetaan hyvän kiertää ja luodaan hyvinvointia omalla työpanoksellamme.
Kirjoittaja on aluejohtaja Työterveyslaitoksen Oulun aluetoimipisteessä.