Työn jat­ku­vuus uhat­tu­na

Mielenterveyspotilaiden eteen työtä tekevissä vapaaehtoisyhdistyksissä eletään epävarmoissa tunnelmissa. Raha-automaattiyhdistys on terävöittämässä avustuslinjaansa ja pelkona on, että moneen päättymässä olevaan hankkeeseen ei rahaa ensi vuonna saadakaan.

Elämälle sisältöä. Posion mielenterveysyhdistyksen puheenjohtajalle Pekka Ylitolvalle päivätoiminta on antanut ystävyyssuhteita ja yhteistä tekemistä.
Elämälle sisältöä. Posion mielenterveysyhdistyksen puheenjohtajalle Pekka Ylitolvalle päivätoiminta on antanut ystävyyssuhteita ja yhteistä tekemistä.

Mielenterveyspotilaiden eteen työtä tekevissä vapaaehtoisyhdistyksissä eletään epävarmoissa tunnelmissa. Raha-automaattiyhdistys on terävöittämässä avustuslinjaansa ja pelkona on, että moneen päättymässä olevaan hankkeeseen ei rahaa ensi vuonna saadakaan.

Posiolla vireänä toiminut yhdistys jää ilman ohjaajaa ja kuntoutujat vertaistuen varaan, jos rahaa ei tule. Myös Ivalossa ja Sodankylässä ollaan epävarmoja jatkosta.

"RAY:n avustuksilla on yhdistyksille suuri merkitys, koska muuta rahoitusta on vaikea saada. Rahahanat eivät aukea helposti mielenterveyskuntoutujille, vaan urheilu ja kulttuuri menevät usein edelle", kertoi toiminnanjohtaja Timo Peltovuori Mielenterveyden keskusliitosta.

Työtoiminta on valtaosin RAY:n rahoittamaa. "Linjanmuutos näkyy juuri siinä toiminnassa. Toivomme tietysti, että kyse olisi ylimenokaudesta. Siinä mielessä RAY on oikeassa, että esimerkiksi päivätoiminnan pitäisi olla kunnan järjestämää."

Osastopäällikkö Henri Honkanen RAY:stä lupaa, että kokeilu- ja kehittämishankkeita järjestö rahoittaa jatkossakin ja niiden osuus jopa kasvaa. "Olemme mukana myös päivätoimintahankkeissa. Mitään äkkinäisiä liikkeitä emme ole tekemässä", Honkanen sanoi.

Pilke ry on toiminut Posiolla kymmenkunta vuotta. RAY:lta on avustuksia saatu seitsemänä vuonna; tälle vuodelle 40 000 euroa. Sillä on maksettu toiminnanjohtajan palkka ja päivätoiminnasta aiheutuvia kuluja. Kauempaa toiminnassa mukana käyville on maksettu matkakorvausta.

"Tärkeintä on ollut tukea ihmisiä niin, että he eivät jää kotiin itsemurhaa hautomaan", sanoo toiminnanjohtaja Tuija Tuliharja. "Toiminnalla olemme myös vähentäneet kalliita sairaalahoitojaksoja."



Posiolla suuri sairastavuus


Posiolla on nyt se tunne, että ensi vuodelle avustusta ei ole tulossa. Tämä tietäisi sitä, että toiminnanohjaajaa ei voida enää palkata eikä päivätoimintaa tukea. Yhdistys joutuu myös muuttamaan nykyisistä vuokratiloista vanhaan mielenterveystoimistoon. "Jos avustusta ei saada, potilaat jäävät oman onnensa varaan. Vertaistuella he pärjäävät tietysti jonkun aikaa, mutta eivät pitkään."

"Nyt olen anonut kohdennettua toiminta-avustusta ensi vuodelle. Joka vuosi on sama tilanne eli on keksittävä joku hieno idea, johon hakea rahaa. Itse perustyötä ei voi tehdä rauhassa."

Valopilkkuna on hyvä yhteistyö mielenterveystoimiston ja sen kriisi- ja perhetyöntekijän MarjoKortesalmen kanssa. "Pilkkeessä tehty työ on helpottanut meidän työtaakkaamme. Emme pysty jo nyt alimitoitetuilla voimavaroilla täyttämään syntyvää tyhjiötä", Kortesalmi sanoi.

Posiolla ahdinkoa lisää se, että esimerkiksi skitsofreniaa sairastetaan kolminkertaisesti se määrä mitä maassa keskimäärin. "Tunnen usein lyöväni päätä seinään viedessäni eteenpäin viestiä vähäisistä resursseista suhteessa sairastavuuteen. Jatkossa kysymysmerkkinä on se, miten suunnitteilla oleva kolmen kunnan yhteistyö vaikuttaa mielenterveystyöhön."

"Pilkkeessä käyvät kuntoutujat ovat meidän asiakkaitamme ja kunta on velvoitettu huolehtimaan heidän hoidostaan. Siksi heillä tulisi olla kunnan palkkaama työntekijä," Kortesalmi sanoi.

Ilmoita asiavirheestä