Jo joka toisella palkansaajalla on Suomessa liukuva työaika. Harppaus on melkoinen, kun 70-luvun lopulla vain joka seitsemäs saattoi vaikuttaa siihen, milloin tulee töihin ja milloin panee pillit pussiin. Yleisesti liukuvaa työaikaa pidetään hyvänä ratkaisuna. Perheelliset ovat kokeneet järjestelyn kädenojennuksena: viimeinkin työmarkkinoilla ymmärretään, ettei elämä ole vain työtä varten. Elää saa myös itselleen ja perheelleen.
Sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöt kannattavat liukuvia työaikoja, jos työn luonne antaa siihen mahdollisuuden. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan ihminen on ammatissaan tehokkaampi ja motivoituneempi, kun hän saa hallita vapaammin omaa elämäänsä.
SAK, STTK ja Akava ovat ajaneet ajatusta työaikapankista, minne työntekijä voi laittaa tekemiään ylityötunteja ylös ja pitää vapaata tarvittaessa. On välttämätöntä, että tunnit ovat kirjoissa ja kansissa. Yhtä tärkeää on, että vapaita voi pitää joustavasti, kun siihen tulee tarve.
Ei ole kenenkään etu, että työntekijä palaa loppuun. Viisas johtaja tietää, että aivojen täytyy saada välillä levätä, jotta työnteko maistuu jatkossakin. Se on erityisen tärkeää nyt, kun työntekijöitä yritetään pitää kiinni työelämässä entistä pidempään.
Työn ja vapaan raja on madaltunut myös uuden tekniikan myötä. Tietokoneen voi kuljettaa kotiin tai mökille. Työntekijöistä puolet osaa määritellä työaikansa järkevästi, mutta osa on niin tiukasti kiinni työn imussa, että yöunetkin kärsivät. Liika innokkuus kostautuu väistämättä. It-alalla on tuttua, että jo kolmikymppinen työntekijä joutuu muutaman vuoden rankan työrupeaman jälkeen burn out-lomalle.
Työajan joustot ovat lisääntyneet uuden työaikalain myötä. Se sallii mahdollisuuden sopia työajoista työpaikkakohtaisesti. Keväällä julkistetun Vastavuoroisuus on valttia -tutkimuksen mukaan joustoilla on parhaimmillaan onnistuttu lisäämään sekä yrityksen kannattavuutta että henkilöstön hyvinvointia. Joustava työaika toimii tarkoituksenmukaisesti vain silloin, kun työntekijät istuvat samassa pöydässä sopimassa järjestelyistä.
Ylitöitä tehdään paljon, monesta eri syystä. Yksi niistä on status. Toiset paiskivat töitä iltaan, koska kokevat olevansa riittämättömiä. Myös työpaikan tulostavoitteet vaikuttavat siihen, että työaika liukuu vain yhteen suuntaan. Ei pidä unohtaa sitäkään, että pelko työpaikan menetyksestä saa rehkimään liiaksi. Liukumat ovat tulleet jäädäkseen, mutta toistaiseksi ne ovat menneet enemmän työn eikä tekijänsä ehdoilla.
paakirjoitus@kaleva.fi