Kun marraskuussa satavuotisjuhliaan viettävä Oulu-opisto aloitti toimintansa Oulun työväenopistona 1907, kurssilaisia oli 600. Heistä enemmistö eli 500 oli miehiä. Nyt sata vuotta myöhemmin tilanne on päinvastainen.
"Naisia on 75-80 prosenttia. Minä olen kohta 25 vuotta miettinyt, miten miehet saadaan mukaan. Auttaisiko siinä EU:n tuki", Oulu-opiston rehtori Matti Lackman kysyy.
Opisto toimi aluksi nimenomaan työväen opistona, eli opetti kaupunkien kasvavalle työläisten joukolle muun muassa lukemista ja laskemista. Sivistävien luentojen tarkoitus oli sosiaalistaa työläisiä.
"Siinä kaupunkeihin perustetuilla opistoilla oli tärkeä rooli. Vuoden 1918 katastrofia ne eivät silti olisi voineet estää", Lackman huomauttaa.
Vuosi 1918 ja kansalaissodan aika vaikuttivat rajummin opiston toimintaan kuin talvisota ja jatkosota. Molempien ajan toiminta jatkui, vaikka olot olivat hankalat.
Vuosisadan alkupuolella ja 1960-luvun vasemmistoradikalismin vuosina opistossa näkyi luokkatietoisuus. 1980-luvulle tultaessa poliittisuus himmeni.
"1970-luvulla opistoihin oli ajan hengessä perustettu yhteiskunnallisten aineiden opettajan virkoja. Mitään agitaattoreita he eivät olleet, vaan opetuksessa oli yhteiskunnallisten teemojen ohella kirjallisuutta ja historiaa. 1980-luvulla heitä ei sanan varsinaisessa mielessä enää tarvittu, sillä kursseille ei ollut halukkaita."
Työväenopisto-nimestä luovuttiin 1992, kun Oulun kaupungin omistaman oppilaitoksen nimi muutettiin Oulu-opistoksi.
Laman vaikutus näkyy edelleen
Vaikeita aikoja opistolle ovat olleet lama-ajat niin 1930-luvulla kuin 1990-luvullakin. Viimeisimmästä lamasta kasvu ei ole vieläkään parantunut.
"Opetustakin meillä on vähemmän kuin viime vuonna, koska kaupunki ei ole kunnolla lisännyt määrärahojamme. Tämä johtaa siihen, että saamme vähemmän myös valtionapua. Tilanne on huono."
Rehtorin mielestä päättäjät eivät useinkaan huomaa, kuinka edullisia ja monipuolisia kansalais- ja työväenopistot ovat. "Usein perustetaan uusi organisaatio, vaikka voitaisiin hyödyntää jo olemassa olevaa opistoa."
Vähentynyt on vuosien aikana myös opistoja koskeva säännöstö ja valvonta. Tätä Lackman ei pidä yksiselitteisen hyvänä asiana.
"Opistoilla ei ole valvovaa silmää, kun enää ei valvo opetushallitus eikä oikein lääninhallituskaan, kun aikaisemmin opetushallituksen paimenkirjeitä saattoi tulla viikottain. Nyt opistot saavat melskata miten haluavat. Itse pidän tärkeänä, että kurssimaksut pidetään edullisina."
Kädentaidot ja veneily suosikkeja
Tämän päivän tyypillinen opistolainen on elämäänsä tyytyväinen ja pehmeitä arvoja kannattava nainen. Hän käy yleensä kahdella kurssilla, moni kolmella tai neljälläkin.
Pari viikkoa sitten alkaneen syyslukukauden suosikkikursseja ovat olleet käden taidot. Esimerkiksi puutöiden ryhmä tuli internetilmoittautumisen kautta täyteen 13 sekunnissa. Netti onkin syrjäyttämässä perinteisen paikan päällä ilmoittautumisen.
Myös veneilykursseille olisi tulijoita enemmän kuin paikkoja. "Siinä näkyy Oulun rikastuminen, en minä sitä muuten voi tulkita", Lackman toteaa.
Kestosuosikkeina taas ovat pysyneet kielet ja erilaiset liikuntapiirit.
Tulevaa rehtori ei uskalla visioida.
"Sitä on vaikea ennakoida, millaisille kursseille haluaa sitten tämä nörttisukupolvi."
Oulu-opiston 100-vuotisjuhlia
vietetään 10. marraskuuta.