Työmatkavähennyksen poistaminen nostaisi kynnystä vastaanottaa työtä ja vaikeuttaisi työvoiman liikkuvuutta. Ilmastopolitiikan toteuttamiseen tarvitaan muita keinoja.
Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV on iskenyt valppaan katseensa työmatkakuluvähennyksiin. Se näkee vähennykset verotukina, jotka johtavat Suomen ilmastopolitiikan vastaisiin toimiin.
VTV:n viime viikolla julkaisemassa raportissa arvioidaan työmatkavähennyksen lisäävän liikennettä kannustamalla oman auton käyttöön ja asumiseen kauempana työpaikasta.
Raportissa esitetty arvio johtaa kuitenkin pahasti hakoteille. Jos työpaikkoja olisi tarjolla enemmän kuin tarpeeksi ihmisten kotikulmilta, arvosteluun voisi olla aihetta. Mutta kun työtä ei ole lähellä, sitä on pakko etsiä kauempaa.
Palkansaajilla on oikeus vähentää verotuksessa kodin ja työpaikan väliset matkakustannukset tietyissä rajoissa. Omavastuu matkoista on 600 euroa ja ylärajaksi on hyväksytty 7?000 euroa.
Matkakustannukset ovat vähennyskelpoisia halvimman kulkuneuvon taksan mukaan; jopa niin, että päivittäisessä kulkemisessa edellytetään käytettävän kertalippua edullisempaa kuukausi- tai sarjalippua. Tällä verottaja ohjaa ihmisiä liikkumaan julkisilla kulkuvälineillä siellä, missä se on suinkin mahdollista.
Työmatkavähennys on mahdollistanut ihmisten käynnin työssä kaukanakin kotoa. Jos vähennystä ei olisi ollut, moni olisi joutunut miettimään, pystyykö vastaanottamaan tarjottua työtä vaiko ei. Etenkin pienipalkkaisissa töissä tuen ansiosta kynnys ottaa vastaan työtä on madaltunut merkittävästi.
Erityisen suuri vaikutus työmatkavähennyksellä on maaseudulla. Nyt kauempanakin keskuksista asuvat voivat tulla töihin keskuksiin ja pitää maaseutua omalta osaltaan asuttuna.
Työt ja työsuhteet eivät ole enää samalla tavalla ikuisia kuin muutama vuosikymmen sitten. Tuolloin lähinnä vain rakennus- ja komennustöissä työskennelleet sekä työllisyystöihin komennetut saattoivat joutua lähtemään työn perässä kauas kotoa.
Nyt työsuhteet ovat lyhyitä ja liikkuminen työn perässä paikasta toiseen yleistä.
On vaikea nähdä kestäväksi kehitykseksi sitäkään, että jokaisen työsuhteen muutoksen myötä vaihdetaan myös asuinpaikkaa.
Saati sitä, mitä sosiaalisia ongelmia seuraisi, jos lapset joutuisivat vanhempien eri pituisten pätkätöiden perässä vaihtamaan koko ajan kotia, päivähoitopaikkaa, koulua ja kavereita.
Henkilöautoilun vähentäminen on tärkeä keino ilmastopolitiikan tavoitteiden toteuttamisessa. Siihen ei kuitenkaan ole mieltä mennä ihmisten toimeentuloedellytysten heikentämisen kustannuksella. Tärkeämpää kuin suitsia työmatkaliikenne on yrittää puuttua lisääntyneeseen huviajeluun.
Joukkoliikenteen kehittäminen on osa pyrkimystä hillitä yksityisautoilua. Se onnistuu parhaiten suurissa kaupungeissa ja niiden välittömässä läheisyydessä.
Tällaisessa harvaan asutussa maassa on laajoja maaseutualueita, joille joukkoliikenne ei ulotu ja joilla sitä ei saada taloudellisesti kannattavaksi millään keinolla.