Tapahtumien kulku murtaa myyttejä. Elinkeinoelämän ja poliittisen oikeiston välillä ei ole vahvaa napanuoraa. Ratkaisut kielivät myös siitä, ettei kokoomuksen ja keskustan johto nauti suurta luottamusta Etelärannan kabineteissa.
Valtiosihteeri Raimo Sailas ennusteli nykymuotoisten tulopoliittisten ratkaisujen ajan olevan ohi. Länsi-Savon haastattelusta ei käy ilmi, onko kyseessä ennuste vai toive. Todennäköisesti kyse on ennusteesta. Sailaksen ennuste on ihan hyvä -- paitsi, että se on pielessä.
Elinkeinoelämän Keskusliiton kokenut johtaja Arto Ojala piti tuoreessa haastattelulausunnossaan mahdollisena keskitettyihin sopimusratkaisuihin palaamista. Ojala näki tämän mahdollisuuden talouden suhdanteiden heikentyessä. Totta tosiaan: keskitettyä tulopolitiikkaa on yleensä huudettu hätiin kun talouden rattaissa on hiekkaa.
Sopimustoiminta on monenlaisten ristipaineiden keskellä. Hyvän työehtosopimuskierroksen tunnusmerkkejä on kolme. Hyvä palkkaratkaisu takaa työrauhan ja vakauden. Hyvä työehtosopimuskierros tuottaa makrovakautta eli palkkaratkaisu ei aiheuta inflaatiopaineita, edistää työllisyyttä ja ylläpitää kilpailukykyä. Kolmanneksi palkkaratkaisun täytyy tuottaa mikrotehokkuutta, työmarkkinaratkaisun tulee tukea tuotannon vaihtelevia tarpeita. Puhutaan työelämän joustoista.
Työmarkkinoilla on muutamia megaluokan muutoksia, jotka muuttavat työmarkkinaratkaisujen ympäristöä. Tärkein niistä on kansainvälisen toimintaympäristön muutos, jota globalisaatioksi kutsutaan. Kansainvälisen kilpailun kiristyminen ja syveneminen ei kuitenkaan ole suoraviivaista.
Melko vähälle on jäänyt Euroopan Unionin kasvava protektionismi. Euroopan Unionin rajoille syntyy hiljalleen muuri, joka vähentää vapaata kilpailua Euroopan Unionin ja muun maailman välillä.
EU:n virallisen protokollan mukaan Euroopan eristäytymistä maailmantaloudesta ei tunnusteta. Yhä syvemmälle talouden toimintaedellytysten luihin ja ytimiin tunkeva direktiivitehtailu vie siihen kuitenkin väistämättä. Muutokset Euroopan "miniglobalisaatiossa" ovat nopeita ja perusteellisia. Maailmanlaajuiseen globalisaation vastataan tehostamalla mikrotehokkuutta, mutta kilpailukykyä eurooppalaisessa ympäristössä parannetaan makrovakautta parantamalla.
Toinen merkittävä muutos liittyy väestön ikääntymiseen, joka ylläpitää työllisyystilanteen hyvänä. Nurkan takana kurkkii lisäksi ilmastomuutos, jonka haltuunotto kaatuu myös osittain työmarkkinoiden tehtäväksi.
Nykymuotoisen keskitetyn sopimustoiminnan hautajaisiin valmistautuvat korostavat edessä olevien haasteiden ratkaisuna työmarkkinoiden mikrotehokkuuden parantamista. Tavoitteena on päästä joustavampaan työvoiman käyttöön. Tämä tarkoittaa ala- ja yrityskohtaisia sopimusratkaisuja.
Ongelmana tällä tiellä on kahden muun työmarkkinatavoitteen järkkyminen. Liitto- ja yrityskohtainen ratkaisumalli on -- ainakin perinteisesti -- ollut myrkkyä työrauhalle. Vaikka teknologia- ja kemianteollisuuden työntekijöille saatiin sopimukset hyvin vaivattomasti, on muilla aloilla, jotka pyrkivät seuraamaan päänavaajia tulossa ongelmia. Myös terveydenhoitoalan palkkaratkaisun aikaansaaminen ei onnistu ilman mustelmia. Keskitetyssä ratkaisussa se olisi ollut mahdollista vähäisimmillä kommelluksilla. Suomalaisen kansantalouden yksi vahvuus on viime vuosina ollut makrotaloudellinen vakaus ja ennustettavuus.
Erilaiset työmarkkinaratkaisun mallit ajavat hieman erilaisia tavoitteita. Työmarkkinoiden joustavuutta edesauttaa parhaiten hajautettu sopimusmalli. Työrauhaa ja kansantalouden iskukykyä turvaa parhaiten keskitetty sopimusratkaisu.
Hyvin todennäköistä on, että historia toistaa itseään. Parin hajautetun sopimusratkaisun jälkeen havaitaan, että työrauha on liiaksi järkkynyt ja palkankorotusten mitoitus ei vastaa kansantalouden tuottavuuskehityksen tasoa.
Liittokierrokseen liittyy myös palkkaerojen kasvaminen. Vahvassa kasvussa olevat alat saavat reippaammat korotukset ja julkisella sektorilla ja eräillä muilla aloilla joudutaan tyytymään vaatimattomampaan ansiokehitykseen. Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen on jo ilmaissut sukupuolten välisten palkkaerojen kasvun riskeistä liittokierroksella.
Tämänkertaisesta liittokierroksesta päätettiin muutamissa työnantajajärjestöissä hyvin aikaisessa vaiheessa ennen kevään eduskuntavaaleja. Eduskuntavaaleilla on kuitenkin yhteys valittuun toimintalinjaan. Hoiva-alan palkoista käyty vilkas keskustelu pelästytti teollisuuden liitot, joiden mukaan avoimen sektorin tulee olla palkkajohtaja. Keskitetyssä ratkaisussa näin ei olisi talvisten teollisuuden työnantajaliittojen pohdintojen mukaan käynyt. Palkansaajapuoli oli helppo houkutella mukaan juhannusrahalla ja tupokierroksia muhevimmilla palkankorotuksilla.
Tapahtumien kulku murtaa myyttejä. Elinkeinoelämän ja poliittisen oikeiston välillä ei ole vahvaa napanuoraa. Ratkaisut kielivät myös siitä, ettei kokoomuksen ja keskustan johto nauti suurta luottamusta Etelärannan kabineteissa. Toinen harkinnanarvoinen toimintamalli olisi ollut luottaa keskitetyssä sopimusratkaisussa porvarihallituksen ja työnantajien yhteispelin voimaan.
Elinkeinoelämä osoitti, että se toimii poliittisista suhdanteista irrallaan. Vaalien tulosta voidaan tulkita myös tästä näkökulmasta: tappion kärsi menneen maailman toimintamalli, jota edusti poliittisen vasemmiston -- lähinnä SDP:n -- ja SAK:n hyvin pitkälle viety yhteispeli