Hallitus saattaa päästä keskeiseen tavoitteeseensa, työllisyysasteen nostoon 72 prosenttiin.
Ruutia ei kannata tuhlata kiistelyyn siitä, ketä kehityksestä pitää kiittää. Energia pitää käyttää työllisyyden kohentamiseen edelleen.
Juha Sipilän (kesk.) hallituksen iso tavoite on nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin. Virallisissa tilastoissa käytettävä mittari kertoo sen, kuinka suuri osa 15–64-vuotiaista käy töissä.
Kun hallitus aloitti työnsä loppukeväästä 2015, mittari oli heiveröisen talouskasvun jälkeen kehno, pari prosenttiyksikköä alle 70. Hallituksen alkutaivalkaan ei luvannut voittoisaa kehitystä.
Viimeisimmän vuoden aikana on kuitenkin nähty lukeman reipas liikahdus oikeaan suuntaan. Tilastokeskus kertoi viime tiistaina, että työllisyysaste oli tammikuussa noussut 70,9 prosenttiin. Kasvua vuotta aiemmasta oli peräti kaksi prosenttiyksikköä.
Äkkiä onkin täysin mahdollista, että hallitus yltää tavoitteeseensa jopa ennen vaalikauden loppua.
Myönteinen työllisyyskehitys koski koko maata, myös Pohjois-Pohjanmaata. Oulussa työttömyysprosentti valahti työvoimahallinnon lukemien mukaan vuodessa 16,5:stä 13,7:ään. Korkea luku on toki edelleen.
Suomessa on nyt juututtu keskusteluun siitä, kenen on ansio kehityksestä. Jahnauksen ytimenä on kiista siitä, mikä osuus ansiosta kuuluu hallitukselle vai onko kiittäminen vain kansainvälisen talouden elpymistä.
Jälkimmäisen vaikutus on ilmeinen. Suomalaiset investointitavarat ovat alkaneet tehdä kauppansa, yhä vahvemmin myös palvelut. Jälkimmäisiin kuuluu muun muassa iso osa IT-alan tuotantoa.
Hallituksen ansioiksi on laskettu ainakin kiky-sopimus ja vasta voimaan tullut työttömien aktiivimalli. Edellinen on herättänyt luottamusta Suomen kykyyn ratkaista ongelmansa ja ehkä osaltaan kammennut työllisyyttä nousuun.
Muutamat kommentoijat ovat nähneet jo aktiivimallinkin vaikutuksia. Parempi selko asiasta saadaan kuitenkin tuonnempana.
Eipäs–juupas-keskustelu ei asiassa kuitenkaan ole hedelmällistä. Olennaisempaa on katsoa eteenpäin ja asettaa jo seuraava tavoite.
72 prosentin työllisyysastekin jää pohjoismaisessa vertailussa vielä hännänhuipuksi. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa ollaan 75 prosentin tuntumassa, Islannissa vielä kymmenisen prosenttiyksikköä korkeammalla.
Yhden lohkaisun mukaan Suomessa on pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, mutta eteläeurooppalainen työllisyysaste. Väitteessä on se viisaus, että hyvinvointiyhteiskunta rakentuu pitkälle sen varaan, että työikäisistä riittävän moni käy töissä.
Pääministeri Sipilä asetti jo tavoitteeksi, että tulevalla vaalikaudella työllisyysaste pitää nostaa 75 prosentin tuntumaan. Tavoite on perusteltu. 72 prosenttia tuskin on kestävä taso, kun muistaa, mitä vauhtia Suomi nyt ikääntyy.
Yksittäisillä tempuilla uusille lukemille ei varmaankaan ylletä. Tarvitaan monia toimia ja pitkäjänteistä työtä.
Kysymys vaadittavista keinoista on takuuvarmasti tulevankin hallituksen pöydällä. Jos työllisyyslukemia ei edes hyvinä aikoina saada väännetyksi riittävän vahvoiksi, vajotaan nopeasti syviin syövereihin, kun talouden kuva muuttuu taas synkemmäksi.