Työttömyys on selvässä laskussa. Työttömyystilastot kätkevät sisäänsä myös huonoja asioita, kuten pitkittyvää työttömyyttä ja osa-aikatyön kasvua.
Työttömyysaste koko maassa on laskenut. Tilastokeskuksen mukaan työttömyysaste painui lokakuussa 7,4 prosenttiin, mikä on 0,9 prosenttiyksikköä parempi kuin viime vuonna samaan aikaan. Myös työllisyysaste nousi 67,9 prosenttiin, missä on kohennusta 1,2 prosenttiyksikköä edellisvuoteen.
Sekä miesten että naisten työllisyys on lisääntynyt. Nuorten alle 25-vuotiaidenkin työttömyys on pienentynyt.
Työttömyys kaihertaa elinvoimaa pahimmin Pohjois-Suomessa. Pohjois-Karjalan jälkeen työttömyysaste on korkein Lapissa ja Kainuussa. Pohjois-Pohjanmaa sijoittuu valtakunnallisessa vertailussa keskikastiin.
Oulun seudulla on kaksi erityispiirrettä, korkea nuorisotyöttömyys ja korkea akateeminen työttömyys. Akateemisesti työttömiä on nyt enemmän kuin kertaakaan koko 2000-luvulla. Nuoria sukupolvia ja koulutusta ei olisi kuitenkaan varaa hukata. Mitä pikemmin kaavaillut investoinnit saadaan Oulun seudulla liikkeelle, sitä parempi.
Erityisesti Kainuussa työttömyys on lähtenyt ripeään laskuun. Työttömyys aleni vuodessa peräti 15 prosenttia, ja nuorisotyöttömyys painui yli neljänneksen vuoden takaista alemmaksi.
Työttömien työnhakijoiden määrä on kolmen pohjoisen maakunnan alueella vähentynyt viime vuoteen verrattuna yli 6?500 henkeä. Silti työttömänä on lähes 34?300 henkeä eli keskikokoisen kaupungin verran.
Myönteisestä trendistä huolimatta työttömyystilastot kätkevät sisäänsä lohduttomia asioita. Yli vuoden työttömänä olleiden määrä on kasvanut melkein kolmanneksen. Tässä näkyy viime vuoden raju talousnotkahdus. Erilaisin työvoimapoliittisin toimin sijoitettuja on jo peräti 3,6 prosenttia työvoimasta.
Työmarkkinoiden eriytymisestä kertoo myös, että kokoaikatyötä tekevien palkansaajien osuus on laskenut samalla kun osa-aikaisessa työsuhteessa työskentelevien palkansaajien määrä on kasvanut.
Uudet syntyvät työpaikat eivät siten ole välttämättä niin sanottuja hyviä kokoaikaisia työpaikkoja, vaan huonosti palkattuja osa-aikaisia. Erityisen huolestuttavia ovat tiedot, joiden mukaan suuri osa pitkäaikaistyöttömistä on niin sairaita tai syrjäytyneitä, että he eivät enää omin avuin selviä työmarkkinoille. Kaikista ei liioin enää ole työelämään.
Kun tähän yhdistää tiedon, jonka mukaan puolet työttömäksi jäävistä myös jää työttömäksi, on selvää, että työttömyyden kitkemiseen tarvitaan reippaan talouskasvun ohella myös yksilöllistä räätälöintiä. Irtisanominen merkitsee käytännössä joka toiselle työttömälle työuran loppua. Työttömyyden seuraukset yksilötasolla ovat erittäin rankat. Työvoimaa pitäisikin kaikin keinoin suojata taantuman vaikutuksilta.
Johtamiseen, työpaikkakiusaamiseen ja työn kuormitukseen on kiinnitettävä vakavasti huomiota, jos halutaan, että työelämässä jaksetaan nykyistä pitempään. Tästä voi tulla ongelma, sillä nuoret eivät ole pystyneet sitoutumaan työhön samalla tavalla kuin suuret ikäluokat ja suurten ikäluokkien aika työmarkkinoilla alkaa olla ohi.