Suomi hukkaa kansalaistensa työpanosta sillä, että täydellä työkyvyllä nähdään usein vain yksi vaihtoehto: täysi työkyvyttömyys.
Samalla työkyvyttömyyseläkkeiden suuri määrä ja aikainen alkaminen laskevat suomalaisten keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää. Verkkainen puuttuminen työkykyongelmiin laajenee siten yksilöiden kohdalta koko yhteiskunnan ja kansantalouden ongelmaksi.
Työeläkevakuuttajat Telan mukaan joka vuosi yli 20 000 ihmistä jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Se on lähes kolmasosa kaikista työeläkkeelle siirtyvistä.
Kun työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien keski-ikä on vain noin 52 vuotta, se painaa alaspäin myös kansalaisten keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää.
Telan asiantuntijalääkäri Tiina Kaarne huomautti pari päivää sitten, että työkyvyttömyyseläkkeet ovat suurin yksittäinen tekijä, johon vaikuttamalla olisi mahdollista pidentää työuria ja nostaa keskimääräistä eläkeikää. Kommentti on tarpeellinen lisä taas uusia kierroksia ottaneeseen keskusteluun työurien mitasta ja kestävyysvajeesta.
Selvästi tarpeen on torjua työkyvyttömyyksiä nykyistä aktiivisemmin. Kuntoutuksen tarvetta ja esimerkiksi osa-aikatyön mahdollisuuksia pitäisi arvioida varhaisemmin.
Suomessa tuntuu tässä kohtaa vallitsevan aivan liian kaksijakoinen ajattelu työkyvystä. Unohdetaan, että se voi olla myös jotain nollan tai sadan prosentin väliltä. Osa-aikainen työnteko esimerkiksi helpottaisi paluuta työelämään sairauden jälkeen. Malli vain tuntuu olevan harvoin käytössä.
Selvästi kyse on asenneongelmasta. Siitä ei sovi syyttää vain työnantajia vaan ylipäätään suomalaista työkulttuuria. Siinä kuuluu olla mukana täysillä tai sitten pysyä kotona.