Vuosittain lähes 3 000 alle 35-vuotiasta siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyshäiriöiden vuoksi. Kun vanhemmilla ikäluokilla uudet työkyvyttömyyseläkkeet ovat kääntyneet laskuun, on kehitys nuorten kohdalla ollut jopa hienoisessa kasvussa.
Työelämään siirtyminen on tärkeä taitekohta nuorelle ja vaihe on monella tapaa herkkä. Ensimmäiset kosketukset työelämään muokkaavat kokemusta työelämästä pitkälle tulevaisuuteen.
Millaiseksi muodostuu nuorten työelämän polku, jos heidät jo alkumetreillä luokitellaan joukkoon kelpaamattomiksi? Työpaikkojen tai työterveyshuollon tarjoamat työkykyä tukevat palvelut eivät ulotu työelämän ulkopuolella olevien nuorten avuksi.
Eläkepäätöksen saaneista nuorista vain kolmanneksella oli terapiasuhde ja vain vajaa neljännes oli saanut ammatillista kuntoutusta tai vastaavaa työhön suuntaavaa ohjausta. Chattipalveluihin ja auttaviin puhelimiin tulvii nuorten yhteydenottoja, joissa kerrotaan kohtaamattomuudesta palveluissa ja hoitoon pääsyn vaikeudesta.
Monet nuoret jäävät vaille tarvitsemaansa tukea ja hoitoa. He tarvitsevat helposti saavutettavia matalan kynnyksen palveluita ja nykyistä intensiivisempiä avohoidon palvelumuotoja.
Hajanaisten palveluiden sijaan yksi työntekijä voi ottaa vastuun nuoren kokonaisvaltaisesta tukemisesta ja olla yhteydessä kaikkiin tarvittaviin tahoihin, kuten toimeentuloon, asumiseen, koulutukseen ja työllistymiseen liittyviin palveluihin varsinaisen mielenterveyspalvelun lisäksi.
Lasten ja nuorten mielenterveyttä on vahvistettava riittävän ajoissa. Yksi merkittävä riskitekijä mielenterveydelle on kiusaaminen. Kiusaamisen ehkäiseminen ja tehokas puuttuminen kiusaamiseen päiväkodeissa, kouluissa ja harrastuksissa ovat tärkeässä roolissa mielenterveyden vahvistamisessa.
Vuodesta 2016 alkaen mielenterveystaidot ovat kuuluneet osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa. Opettajan lisäksi nuorelle tärkeä aikuinen voi olla myös esimerkiksi harrastusseuran valmentaja. Mielenterveystaitojen osaaminen pitäisikin ulottaa koskemaan mahdollisimman laajaa nuorten kanssa toimivaa aikuisten joukkoa.
Perheen voimavarat ja hyvinvointi vaikuttavat merkittävällä tavalla lapsen ja nuorten hyvinvointiin. Vuonna 1987 syntyneen ikäluokan hyvinvointia koskeva tutkimus tuo vahvasti esiin huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden.
Esimerkiksi mielenterveysongelmia kohdanneiden vanhempien lapsilla oli nuorina aikuisina useammin mielenterveyden häiriöitä, toimeentulon niukkuutta ja koulutuksesta sivuun jäämistä. Siksi perheiden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää.
Tähän tarpeeseen vastataan hallitusohjelmaan sisältyvässä lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa, jossa palveluja kehitetään siten, että ne nykyistä paremmin vastaavat lasten, nuorten ja perheiden tarpeita ja vahvistavat heidän voimavarojaan.
Työelämän aikana taidot ja tiedot karttuvat, mutta työkyvyn perusta luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Siksi tarvitsemme yhä enemmän hallinnonalojen rajat ylittävää yhteistyötä. Lapsiin ja nuoriin investoiminen on investointi myös tulevaisuuden työelämään.
Jaana Vastamäki
erityisasiantuntija
sosiaali- ja terveysministeriö
Esa Iivonen
johtava asiantuntija
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.