Työkyvyn ylläpito vaatii hyvää tahtoa niin työntekijältä kuin työnantajaltakin. Siinä onnistuminen palkitsee kumpaakin osapuolta myös taloudellisesti.
Työkykyä ylläpitäviin ohjelmiin on viime vuosikymmenien kuluessa sijoitettu kosolti rahaa, mutta hyvästä syystä. Ohjelmiin osallistuneiden työntekijöiden osalta sijoitus tulee usein moninkertaisesti takaisin. Niin käy jo siinä tapauksessa, että työura pitenee työkunnon kohenemisen seurauksena muutamilla vuosilla.
Työnantajat ovat suhtautuneet vaihtelevasti työkyvyn ylläpitoon. Melko pieni vähemmistö katsoo sen työntekijän omaksi asiaksi. Osa tukee toimintaa varovasti. Kaukokatseisimmat yritykset ja laitokset ovat kannustaneet aktiivisesti työntekijöitään osallistumaan tyky-toimintaan.
Sellaisilla työpaikoilla on todettu sairauspoissaolojen vähenevän ja monet ammattitaitoiset ihmiset ovat välttäneet työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen ennen aikojaan. Runsaat 80 prosenttia työntekijöistä onkin työpaikallaan jonkinasteisen työkykyä ylläpitävän ohjelman piirissä.
Nykymuodossaan vuonna 1989 keskeisten työmarkkinoiden sopimuksella aloitettu tyky joutui varsin pian, 90-luvun alun laman aikaan, tiukkaan punnintaan. Terveydellisten näyttöjen lisäksi työnantajat vaativat todisteita myös rahallisesta hyödystä. Silloin tehdyt tutkimukset osoittivat tyky-toiminnan myös taloudellisesti erittäin kannattavaksi.
Voittoa kertyi sairauspoissaolojen vähenemisen ohella työn tuottavuuden noususta. Niinpä noin 90 prosenttia sekä työntekijöistä että työnantajista kokee selvitysten mukaan toiminnan parantavan terveyttä, työkykyä ja myös työilmapiiriä.
Sosiaali- ja terveyspolitiikan alalla tyky-toiminta onkin niitä harvinaisia uudistuksia, jotka ovat yritystasolla taloudelliselta hyötysuhteeltaan positiivisia ja valtakunnan tasolla kustannusneutraaleja. Tyky-toiminta kuuluu onnistuneiden suomalaisten innovaatioiden sarjaan.
Erityisen suurten haasteiden edessä tyky-toiminta on lähimmän kymmenen vuoden kuluessa, kun työmarkkinoilta poistuu enemmän väkeä kuin tulee tilalle. Silloin työssä jaksamisen arvo kohoaa entistäkin korkeammaksi. Esimerkiksi Oulun Diakonissalaitos on lähtenyt oikeaan aikaan kehittämään uudenlaista, sosiaali- ja terveysministeriön tukemaa hyvinvointiohjelmaa. Vanhasta tyky-toiminnasta siinä on mukana fyysisen kunnon ylläpitoon ohjaavat osat. Työnantajan opastaminen jaksamista ja hyvinvointia ylläpitävään johtamiseen tulee mukaan uutena osana.
On tärkeää, että niin työnantaja kuin työntekijäkin oivaltavat elämään kuuluvan muutakin arvokasta kuin työ. Varsinkin muutamiin it-yrityksiin on muotoutunut ilmapiiri, joka vetää ihmiset viettämään liki koko valveillaoloajan työpaikalla. Se voi olla joitakin vuosia yritykselle edullista, mutta pää tulee vetävän käteen. Kun sairaanakaan ei jäädä kotiin, seuraukset ovat joskus peruuttamattoman pahoja. Eteen ei tarvitse tulla edes fyysistä sairautta, vaan väsymys voi polttaa työnarkomaanin loppuun.
Monissa yrityksissä on jo valmistauduttu suurtyöttömyyden aikana mahdottomalta tuntuvaan tilanteeseen, jossa työntekijöistä joudutaan aidosti kilpailemaan. Silloin johtamisen ja työntekijöitä arvostavan asenteen pitää olla kunnossa.
Työministeriö sijoittaa tänä vuonna 12,5 miljoonaa euroa työpaikkojen hyvinvointiohjelmiin. Seuraavan kuuden vuoden kuluessa summa kasvaa 87 miljoonaan euroon. Sijoitus on hyvä. Se vahvistaa myös Suomen kansainvälistä kilpailukykyä.