SODANKYLÄ Diplomi-insinööri Lea Liesiö myöntää olleensa onnekas, kun hänelle kaksi vuotta sitten tarjoutui mahdollisuus irrottautua vanhoista rutiineista Espoossa ja lähteä parin vuoden työkeikalle synnyinseudulleen Sodankylään.
"Jos viisikymppinen vielä saa tällä tavalla uutta väriä työelämäänsä, niin antaahan se lisäpuhtia ja tuntuu vaihtelunakin hyvältä", hän sanoo.
Nyt Liesiö jo asustaa Espoon kotiaan. Perheen isä Jussi palasi muutamaa viikkoa aikaisemmin Espooseen Teknillisen korkeakoulun sähköosastolle erikoissuunnittelijan työhön. Lea ja perheen kuopus Jyri lähtivät muuttoauton perään heti koulun päätyttyä. Lean työt Teknillisen korkeakoulun Koulutuskeskus Dipolissa ovat alkamassa. Kesälomaa perhe viettää vasta loppukesällä.
"Hiukan tietenkin jännittää nähdä, mitä vanhassa työpaikassa on poissa ollessani tapahtunut. Sen tiedän, että toimenkuvani tulee pikkuisen muuttumaan. Vuodesta 1994 lähtien olen vastannut Dipolin tila- ja kongressipalveluista, mutta tästä eteenpäin työhöni kuuluu myös yleishallinnon tehtäviä", hän kertoo.
Muuttopäätös oli
helppo tehdä
Lea ja Jussi Liesiö aloittivat opiskelunsa Teknillisessä korkeakoulussa 1960-luvun loppupuolella. Yhteisen kodin pari perusti Espooseen. Sittemmin perheeseen syntyi kolme lasta, joista kaksi vanhinta on jo lennähtänyt pois kotoaan.
Kummankin työura kietoutui yliopisto- ja korkeakouluympyröihin, missä he kuvittelivat pysyvänsä tiukasti eläkeikään saakka. Yllättäen kuviot kuitenkin muuttuivat, kun Jussia ryhdyttiin houkuttelemaan Sodankylään.
"Hänelle tarjottiin toimitusjohtajan tehtäviä korkean teknologian yrityksessä Invers Oy:ssä. Ensimmäisten keskustelujen jälkeen emme kumpikaan ottaneet ajatusta vakavasti, mutta vuoden 1999 loppupuolella alkoi oikeasti näyttää siltä, että päätös on tehtävä", Lea kertoo.
Jussi ei kauan miettinyt, vaan hän hankki virkavapaata ja oli valmis lähtemään Lappiin vaikka heti. Lealla puolestaan ovat pitkät ja syvät juuret Sodankylässä, joten hänenkin osaltaan päätöksenteko oli helppoa. "Kun Jyri oli halukas aloittamaan yläasteensa Sodankylässä, olimme vuoden 2000 loppukesällä koko perhe Sodankylässä", Lea kertoo.
Perheenäidin rooli
jäi lyhytaikaiseksi
Muutto Lappiin muutti Liesiön perheen elämää monella tavalla. Vaikka Jussilla oli jo ennestään pitkä kokemus työstä yritysmaailmassa, uudet tehtävät ja innovaatiot tuntuivat hänestä hyvin kiinnostavilta ja haastavilta. Lean tarkoituksena oli jäädä vuorotteluvapaalle ja heittäytyä pitkän työrupeaman jälkeen hetkeksi perheenäidiksi.
Täysipäiväisen perheenäidin roolista Lea ei ehtinyt nauttia pitkään. Syksyn marjat ja sienet hän ehti kerätä, kun kunnanjohtaja ryhtyi kyselemään häntä töihin. Sodankylässä tarvittiin Nettijussi -projektille vetäjää. Kylkiäisenä oli luvassa Astropolistieto Oy:n toimitusjohtajuus.
"Suunnitelmiini tuli muutos saman tien. Vaikealta kieltäytyminenkin olisi tuntunut kunnassa, jossa työttömyys oli 25 prosenttia. Jos tällaisessa tilanteessa tarjotaan töitä, niin pitää olla aika uppiniskainen, jos ei ota tarjousta vastaan. Ja sitä paitsi ne tehtävät kiinnostivat minua", Lea kertoo.
Nettijussi saatiin
hyvin taipaleelle
Viime vuodet ennen Sodankylän keikkaa Lea työskenteli TKK:n Dipolin kongressipäällikkönä. Myös henkilöstöhallinto on hänen vahva alansa. "Työni Dipolissa on ollut organisointia, mitä myös Sodankylän projektien käynnistäminen oli. Sisällöltään tehtävät tietenkin olivat aivan erilaisia, mutta perusasia oli sama", hän kertoo.
Jo nyt voi sanoa, että Lea on onnistunut tehtävässään todella hyvin. Siitä osoituksena Suomen Kuntaliitto palkitsi Nettijussin vuoden parhaana yhteispalvelutekona. Palkinnon perusteluina todettiin, että Nettijussi on edistänyt palvelujen tasa-arvoista tarjontaa haja-asutusalueella yhdistämällä luovasti sekä tietotekniikan, liikkuvan palvelupisteen että perinteisen asiakaspalvelun.
"Nettijussi on saateltu hyvin matkalle, mutta eihän se tietenkään yhden ihmisen ansiota ole. Jo suunnitteluvaiheessa hankkeessa on ollut runsaasti innostuneita ihmisiä. Minä sain olla mukana sen käynnistyessä. Yhteistyöllä Nettijussista saatiin erinomainen hanke, johon uskon tosi vahvasti. Tällä konseptilla haja-asutusalueita ja sivukyliä pystytään pitämään hengissä pitempään", Lea kertoo.
Kokemus on ollut
todella ihana
Lea lähti Sodankylästä opintielle Helsinkiin heti lukion jälkeen vuonna 1967 ja sille tielle myös jäi. Myöhemmin loma-aikoina perhe on vieraillut Sodankylässä, joten Lapissa Lealla on sukulaisten lisäksi paljon ystäviä ja tuttuja.
"Olen lämmitellyt vanhoja yhteyksiä uudelleen, mutta paljon on tullut myös uusia tuttavuuksia. Olen nauttinut valtavasti näistä vuosista, jotka olen saanut viettää synnyinkylässä. Kokemus on ollut todella ihana", hän kertoo.
Lea tunnustaa, että perheessä käytiin vakava keskustelu, josko he jäisivät pysyvästi Sodankylään. "Monet asiat painoivat kuitenkin vaa´an etelän suuntaan. Ennen opiskelemaan lähtöä ehdin asua Sodankylässä 19 vuotta. Etelässä vuosia on jo vierähtänyt yli 30. Espoo tuntuu enemmän kodilta, sillä ovathan siellä lapset, ensimmäinen lapsenlapsi ja myös sosiaalinen elämä. Paluu etelään tuntuu yhtä aikaa mukavalta ja haikealta. Työasioiden puolesta olisimme aivan hyvin voineet Sodankylään jäädäkin", Lea kertoo.