Työn tuottavuus näyttää lisäävän myös työhyvinvointia - ja päinvastoin, kävi ilmi Työterveyspäivillä Helsingissä tiistaina. Kasvanut liikevaihto ei silti kulje suoraan käsi kädessä työhyvinvoinnin kanssa, ellei henkilöstöoloihin panosteta tarpeeksi.
Työterveyslaitoksen professorin, rehtori Matti Ylikosken mukaan työn tuottavuus ja henkilöstön työhyvinvointi ovat kuin muna ja kana - ne liittyvät tiiviisti yhteen. Kun yrityksellä menee taloudellisesti hyvin, myös työhyvinvointi näyttää tavallisesti lisääntyvän.
Rahantahkonnan hulinassa ei silti parane unohtaa työntekijöiden tarpeita - sielunelämästä nyt puhumattakaan - sillä pyörät tuppaavat jämähtämään, jos henkilöstön työhyvinvoinnista tingitään.
- Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin lisääntyminen samanaikaisesti on mahdollista, mutta edellyttää hyvinvointinäkökulman painottamista, kun halutaan lisätä tuottavuutta. Sen sijaan näyttää siltä, että kun henkilöstön hyvinvointi lisääntyy, kasvaa tuottavuus lähes automaattisesti, Ylikoski kuvaa.
Muutospaineet jatkuvat
Yritysten jatkuvat muutospaineet ovat Ylikosken mukaan tulleet pikemminkin jäädäkseen kuin käydäkseen. Silloin venytetään niin johdon kuin henkilöstön sietokykyä. Malttia on olla muun muassa tekemättä taitamattomia saneerauksia, sillä taloushistoria on täynnä hätiköidyistä irtisanomisista johtuneita, yhä syveneviä tulostappioita.
- Tarvitaan hyvinvointijohtamista. Hyvinvoivassa työyhteisössä on luottamuksen ilmapiiri ja sellaisen työyhteisön kokemuksissa korostuu oikeudenmukainen kohtelu. Työtehtävät ovat selkeät ja työntekijöillä on edellytyksiä vastata niistä. Työ tukee työkyvyn ylläpitoa, koska työssä ei esimerkiksi kuormituta kohtuuttomasti, Ylikoski kertoo Turun kauppakorkeakoulun professoria Satu Lähteenmäkeä siteeraten.
Ei pakkoyhteisöllisyyttä
Ylikoski muistuttaa, että työyhteisön klikeistä kärsii aina yksittäinen työntekijä - ja sitä kautta koko työpaikka. Pahoinvoiva työntekijä ei kykene kehittymään ja oppimaan uutta, ja työyhteisö saa tuta sen nahoissaan.
- Kun teollisesta yhteiskunnasta siirryttiin tieto- ja osaamisyhteiskuntaan, alettiin havaita kilpailukyvyn rapautumista. Kilpailun laajentuminen lähes kaikille yrityselämän alueille julkishallinnon liikelaitoistumista myöten edellytti oppivaa henkilöstöä. Jos henkilöstöä ei koettu pääomana, koko yritys kärsi.
Viime vuosikymmenen tiimibuumi on puolestaan tuottanut joukon pahoinvoipia työyhteisöjä, joissa yhteistyön nimeen vannovat pomot ovat panneet työpaikkojen pienryhmät vapaa-ajallakin tekemään keskenään jotakin "kivaa".
- Ongelmana on se, että ihminen ei tarvitse teko- ja pakkoyhteisöllisyyttä, jota tuetaan yhteisillä seinäkiipeilytapahtumilla, vaan aitoa toinen toistaan arvostavaa, ehkä hiljaistakin, yhdessä tekemistä, Ylikoski huomauttaa.
Professorin mukaan työkykyä ylläpitävä tyky-toiminta onkin kääntymässä työhyvinvointia painottavaksi tyhy-toiminnaksi. Vaikka monilla työpaikoilla tyhyn puolestapuhujana on saanut toimia työterveyshuolto, vain harva henkilöstöhallinnon ihminen on periaatteessa asettunut vastahankaan.