Tällä viikolla kytkintä nosti kolme, viime viikolla yksi. Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Anne Brunila siirtyy Fortumin palvelukseen, rakennusyhtiö SRV:n toimitusjohtaja Eero Heliövaara ja VR Osakeyhtiön Tapio Simos syrjään. Viime viikolla Finnairin toimitusjohtaja Jukka Heinonen sai tarpeekseen ja lähti.
Urasiirtojen taustasyyt ovat erilaisia, mutta samasta ilmiöstä ne kertovat. Siinä missä yritysjohtajat joskus takavuosina vaihtuivat joko eläköitymisen tai luonnollisen poistuman kautta, nykyään näkee yhä enemmän sitä, että he pysyvät yhdessä tehtävässä paljon lyhyemmän ajan.
Työelämässä on puhuttu pätkätyöntekijöistä, mutta ovi käy tiuhaan yhä enemmän myös korkeissa johtotehtävissä. Pätkäjohtajien työputket eivät sentään rajoitu kovin lyhyiksi, mutta muutaman vuoden johtopestejä tekeviä voi kyllä kutsua pätkäjohtajiksi.
Tihentyneille johtajavaihdoksille on useita syitä. Yleisin on se, että omistajien ja johtajan sukset menevät ristiin strategisten erimielisyyksien tai epätyydyttävien tulosten takia. Globaalissa ja nopeasti muuttuvassa taloudessa erilaisten johtajatyyppien tarve on kasvanut. Samalla johtamisesta on tullut enemmänkin projekteja kuin elämäntyö yhdessä ja samassa työpaikassa.
Yksi suuri ero pätkätyöntekijöiden ja -johtajien välillä on: pätkäjohtajilla ei yleensä ole pestin loppumisesta huolimatta suurempaa huolta toimeentulostaan. Johtajasopimukset ja kultaiset kädenpuristukset pitävät tästä huolen.
paakirjoitus@kaleva.fi