Tuoreen tutkimuksen mukaan lähes joka kymmenes nuori työntekijä epäilee, onko työelämässä enää parin vuoden päästä. Lukema on hätkähdyttävä. Suomella ei ole varaa antaa tuon kokoisen joukon uuvahtaa jo työuran alkuvaiheessa.
Eläkeyhtiö Varman ja Odum Oy:n tutkimusta suomalaisesta työhyvinvoinnista epäilisi mielellään epäluotettavaksi, mutta siihen ei taida olla perusteita. Tutkimusaineistona on lähes 39 000 hengen vastaukset 20 toimialalta.
Tutkimustulokset työntäisi sivuun mielellään siksi, että ne sisältävät muutaman perin juurin lohduttoman tiedon.
Ensinnäkin selvitys kertoo, että noin kahdeksan prosenttia työssä käyvistä 18--29-vuotiaista nuorista ei usko olevansa työkykyisiä enää kahden vuoden kuluttua. Yli viidennes työkyvystään epävarmoista nuorista tunsi, että työyhteisö lisää heidän poissaolojensa määrää.
Tällainen ei tilanne kerta kaikkiaan saisi olla, ei näiden ihmisten itsensä eikä kansakunnan elinvoimankaan kannalta. Suomi on maa, joka on muutenkin pulassa raskaan ikärakenteensa takia. Sen uhan edessä ei ole varaa kadottaa tuhansittain työuran alussa olevaa väkeä.
Vaikka tutkimuksessa onkin mitattu vain ihmisten oletuksia tulevasta työkyvystään, jo oman jaksamisen epäily kertoo, että jotain on vialla. Tulosta ei kannata mitätöidä senkään perusteella, että kyseessä ovat tuntemukset. Kurjaksi koetulle työelämälle sanotaan herkästi hyvästit, jos vain avautuu jokin toinen mahdollisuus pitää itsensä hengissä -- vaikka sitten yhteiskunnan kustannuksella.
Tutkimuksen tekijät eivät nimeä yhtä suurta syytä työelämäkammoon. Kyse on selvästi useammasta tekijästä. Yksi taustasyy nousee siitä, miten ihmiset huolehtivat terveydestään. Työkykynsä heikoksi arvioivat tupakoivat merkittävästi enemmän ja harrastivat liikuntaa huomattavasti vähemmän kuin työkykyynsä luottavat.
Tässä tutkimus nostaa esiin myös työnantajan roolin. On tärkeää tarjota työntekijöille mahdollisuuksia fyysisen hyvinvoinnin ylläpitoon. Useimmilla työpaikoilla niin tehdäänkin.
Työnantajakin on kuitenkin voimaton tapauksissa, joissa työntekijää eivät liikuntaharrastukset yksinkertaisesti kiinnosta. Ylipäätään vastuuta työntekijän elämäntavoista ei voi sälyttää työnantajalle. Kyllä vastuu on työntekijällä itsellään.
Tutkimuksen olennainen löytö oli havainto epäsäännöllisen työn ja korkean työkyvyttömyyden riskin yhteydestä. Tämän hetken nuori ikäluokkahan astuu aivan toisenlaiseen työelämään kuin vielä pari kolme vuosikymmentä sitten samassa elämänvaiheessa olleet.
Monen työuransa aloittavan nuoren reitti kulkee nyt pätkätyöstä toiseen, eikä tämä tilanne ole nyt taantuman takia ainakaan kohentunut. Jatkuva epävarmuus syö vääjäämättä tulevaisuudenuskoa ja luottamusta omiin mahdollisuuksiin.
Suhdanteiden vaihteluun ja työelämän muutokseen on vaikea poliittisilla päätöksillä vaikuttaa. Tavalla tai toisella nuoren ikäluokan synkimpään kymmenekseen kuitenkin pitäisi saada valettua uskoa.
Kyse on epäilemättä monen tahon ponnisteluista. Työyhteisöissä ei kokemattomia ja pätkäväkeä pidä kohdella kakkoskastilaisina, ei esimiesten eikä työkavereiden puolelta. Ihmisten erilaisuudelle pitää olla tilaa.
Tuottavuustalkoot voisi aloittaa kannustuksen opettelusta. Yhteiskunnan taas täytyy esimerkiksi turvata se, että niillä, joilla on halua vaihtaa työuraa, on siihen väylät.
Vaihtoehdoista kaikkein kallein on se, jos pienenevistä ikäluokista osa turhan päiten menetetään.