Hyvä Eeva Nenonen, kirjoituksesi (Kaleva 9.2./Lukijalta) oli täyttä asiaa. Aktivointitoimet pitääkin kohdistaa ensisijaisesti kaupallista toimintaa harjoittaviin työnantajiin eli taloudellista voittoa tavoitteleviin liikeyrityksiin ja varsinkin niihin, joille maksetaan yritystukea.
Myös kuntaa ja valtiota on patistettava työllistämään enemmän. Kirjastot, koulut, päiväkodit ja terveyskeskukset ynnä muut tarvitsisivat lisää ammattimaista työvoimaa, mutta 1990-luvun laman jälkeen tilanne on mennyt jatkuvasti huonompaan suuntaan, kun työvoimaa on vähennetty.
Eläkkeelle lähteneiden tilalle ei läheskään aina ole palkattu uusia työntekijöitä. Moni virka on lakkautettu tai edelleen täyttökiellossa, vaikka tekijöitä kyllä löytyisi kortistosta pilvin pimein.
Tanskan mallia on kehuttu hallituksen toimesta, mutta se ei sovellu maamme oloihin sellaisenaan. Tanskassa keskimäärin joka kolmas palkansaaja on julkisen sektorin palveluksessa, mutta Suomessa ainoastaan joka kuudes.
Lisäksi Tanskalla on paljon pienempi pinta-ala, joten vieraalla paikkakunnalla työskenteleminen ei aiheuta läheskään yhtä pahoja ongelmia kuin Suomessa, mitä työmatkojen järjestelemiseen tulee. Lisäksi Tanskalla on enemmän millä mällätä: rahaa löytyy palkkatukiin ja muihin työllistymistä edistäviin toimiin.
Kaikkihan on kiinni poliittisesta päätöksenteosta ja vaikuttaa vahvasti siltä, että Tanskassa on tehty työllistymisen kannalta verrattomasti parempia päätöksiä kuin meillä. Syyttä ei liene kuule sanottavan, että tanskalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa.
Mikä olisi Suomen ratkaisu? Ensinnäkin yritystukea saavat työnantajat on velvoitettava työllistämään riittävän monta työntekijää.
Toiseksi verorahoja pitää kohdistaa julkiselle sektorille, että sinne pystytään palkkaamaan lisää henkilöstöä. Kolmanneksi palkkatukirahaa on budjetoitava ehdottomasti lisää erityisesti nuorten sekä ikääntyneiden työttömien työllistämiseksi.
Tärkeä osansa on myös ns. kolmannella sektorilla eli yleishyödyllisillä yhdistyksillä. ”Maksakoon palkan se, joka hyötyy työpanoksesta” -periaatetta ei kuitenkaan kolmannella sektorilla voi soveltaa, koska tällaiset niin sanotusti taloudellista voittoa tavoittelemattomat yhdistykset ovat työvoimansa osalta suuresti riippuvaisia palkkatukeen oikeutetusta työvoimasta.
Ehdotukseni on, että annetaan tukea yritysten asemesta kolmannelle sektorille, mitä työvoiman palkkaamiseen tulee, sekä kohdistetaan verotuloja julkispuolelle työllisyyttä ajatellen. Näin ollen palkkatukirahaa saataisiin riittävästi kolmannen sektorin työvoiman tarpeisiin. Näin entistä useampi työllistyisi oikeaan palkkatyöhön eikä mitään ”keppiaktivointia” tarvittaisi lainkaan.
Kun saadaan näillä keinoilla lisää väkeä työelämään, eli osallistumaan tuotantoon, (vaikkakin osa vain valtion verotuloja kartuttamaan) ja vähentämään näin ollen sosiaalimenojen tarvetta, niin eiköhän se kilpailukykykin siitä alkaisi kohentua.
Juha Varjo
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.