Suomessa on viime vuodet puhuttu kytevästä eläkepommista, joka saattaisi pahimmillaan romuttaa työeläkejärjestelmän.
On arvioitu, että rahat eivät riitä nykyisen tasoisiin eläkkeisiin tulevaisuudessa, ellei eläkkeelle siirtymisen ikää saada korkeammaksi ja työeläkerahastojen tuottoa paremmaksi. Ihmiset kun elävät aikaisempaa vanhemmiksi.
Pommista puhuminen on siinä mielessä ennenaikaista, että pommi voidaan vielä purkaa, jos toimitaan hallitusti. Tähän päätyivät Eläketurvakeskuksen pyynnöstä suomalaisten eläkejärjestelmää tutkineet kansainväliset arvioitsijat.
Arvioitsijoiden lääke on varsin yksinkertainen: eläkeikää pitää nostaa joustavasti eliniän pidentämisen tahdissa, ja eläkerahastot on saatava tuottamaan paremmin vahvistamalla niiden yhteistyötä sekä koti- että ulkomaisten eläkeyhtiöiden kanssa.
Kansainvälisten arvioitsijoiden huomioissa ei ole mitään sellaista, mitä Suomessa ei olisi tiedetty.
Ulkopuolisella arviolla on kuitenkin merkityksensä, sillä se vahvistaa käsitystä, että eläkejärjestelmän turvaamiseksi on tehtävä jotain ja että se ei ole vielä liian myöhäistä.
Järjestelmän äkillinen romahdus ei kuitenkaan ole vielä tämän päivän asia.
Keskustelu eläkejärjestelmän turvaamisesta on jumiutunut pitkälle siihen, pitääkö työeläkkeelle siirtymisen alinta ikärajaa korottaa nykyisestä 63 vuodesta. Nythän iän perusteella eläkkeelle voi siirtyä harkinnan mukaan 63–68 -vuotiaana.
Sosiaalidemokraatit julistivat ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja, ettei puolue suostu eläkeiän korottamiseen. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on antanut työmarkkinajärjestöille helmikuun 13. päivään saakka aikaa yrittää keksiä keinot työurien pidentämiseen. Tässä tuskin voidaan sivuuttaa kysymystä eläkeiän nostosta.
Eläkejärjestelmän toimivuutta arvioineen London School of Economicsin professorin Nicholas Barrin ehdotus eläkeiän nostamisesta suhteessa eliniän pidentymiseen tuntuu järkeen käyvältä. Samalla kun elinikä pitenee työkykykin säilyy aikaisempaa kauemmin hyvänä. Barrin mielestä eläkkeelle voitaisiin siirtyä joustavien osaeläkeratkaisuiden kautta.
Toinen asiantuntija, professori Keith Ambachtsheer Toronton yliopistosta, pani merkille suomalaisten työeläkelaitosten korkeat hallintokulut, kun niitä verrataan maailman huippuihin.
Tähän hän tarjoaa lääkkeeksi suurempia eläkevakuutusyhtiöitä ja yhteistyötä.
Kansainvälisten arvioitsijoiden tuntuma Suomen eläkejärjestelmästä on yhdensuuntainen suomalaisasiantuntijoiden arvioiden kanssa. Tästä huolimatta oma lukunsa on se, millä harteilla järjestelmää voidaan korjata.
Eläkkeelle jäädään keskimäärin noin 60-vuotiaana. Keskiarvoa laskevat sekä suuri työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrä että ikääntyvien työntekijöiden irtisanomiset, joita tapahtuu varsinkin taantuma-aikana.
Mekaaninen eläkeiän nosto ei ratkaise mitään, ellei työtä ole tarjolla.