Taloustilanne käy koko ajan sietämättömämmäksi, mikä lisää painetta laajaan yhteiskuntasopimukseen.
Koska työajan pidentämisestä näyttää olevan vaikea sopia, pitää löytää muita keinoja kasvu-uralle pääsemiseksi.
Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ajatus vuosityöajan pidentämisestä sadalla tunnilla saattaa muodostua kynnyskysymykseksi yhteiskuntasovun tiellä.
Yhteiskuntasopua kuitenkin tarvitaan, sillä maan tilanne on koko ajan käymässä sietämättömämmäksi. Eri asia on, tarvitaanko työajan pidennystä vai löytyykö muita tehokeinoja panna vauhtia talouden rattaisiin. Tähän sopua ei kannattaisi kaataa.
Talouden vauhtiin saamiseksi tarvitaan nyt poikkeustoimia, joiden taakse tulee saada mahdollisimman suuri osa talouden ja politiikan vaikuttajista. Sipilän esittämällä yhteiskuntasopimuksella tähdätään tähän.
Sopimuksen tiellä on ollut mutkia siitä lähtien kun Sipilä ehdotti sitä hallitusneuvottelujen rinnalla tehtäväksi. Tuolloin se ei onnistunut, eivätkä odotukset nytkään ole korkealla. Jos sopimusta ei synny vajaan kuukauden määräajan sisällä, menetetään yksi tämän taantuman hoidossa vielä kokeilematon työkalu.
Sosiaalidemokraattien istuminen oppositiossa ei vähääkään helpota sopuun pääsyä. Tosin SDP:ssä on vastuullisia voimia, jotka varmasti haluavat sopimusta, kunhan vain ehdoista voidaan sopia aidosti yhteisen pöydän ääressä.
Elinkeinoelämä on vaatinut tuntuvaa vuosityöajan pidennystä tuottavuusharppauksen aikaansaamiseksi. Tähän myös Sipilän ehdotus perustuu. Palkansaajapuolella työajan pidennys on ammuttu alas laajalla rintamalla.
Työajan pidennys olisi pehmeämpi vaihtoehto palkkojen alentamiselle, eikä se vähentäisi ostovoimaa. Siitähän tässä on viime kädessä kysymys.
Kokonaan toinen puoli asiaa on, johtaako mekaaninen työajan pidennys odotettuun työn tuottavuuden kasvuun. Suomessa työn tuottavuus on viime vuosikymmeninä ottanut merkittäviä harppauksia, mutta se on tapahtunut pääasiassa teknologian keinoin tehokkuutta lisäämällä.
Paperiteollisuuden yksi keskeisimmistä vaikuttajista, UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen on puolustanut pidempiä työaikoja tuottavuuden parantamiseksi. Paperiteollisuus on vuosikymmenet tehostanut tuottavuutta juuri teknologiaa uusimalla, mikä on mahdollistanut lyhyemmät työajat ja työn tekemisen vähemmällä väellä.
Lukemattomissa tämän päivän töissä tuottavuus ja tehokkuus syntyvät monesta muusta tekijästä kuin työhön käytettävästä ajasta. Joillakin aloilla työajan lisäys nostaisi tuottavuutta, mutta ei kaikilla. Mitään mieltä ei ole siinä, että työhön käytettäisiin enemmän aikaa, mutta se ei johtaisi tehokkuuden kasvuun. Tällöin lopputuloksena tuottavuus vain heikkenisi.
Tuottavuuden nostaminen niin, että se tuntuu ja vaikuttaa, on vaikea ja monitahoinen ongelma. Työajan pidennys ei ole mikään yksioikoinen ratkaisu, siksi yhteiskuntasopimusta ei kannattaisi hirttää siihen.
Hallituksen on viisainta kuunnella herkällä korvalla, mitä ehdotuksia muualta sataa. Jos on eväitä löytää ratkaisuja neuvottelujen kautta, kannattaa se tie käydä.
Tekstiä muokattu 27.7. kello 14.23: UPM:n toimitusjohtaja on Jussi Pesonen, ei Pajunen.