Uuden hallituksen tärkein tehtävä on palauttaa Suomen kilpailukyky. Ihanteellisimmassa tapauksessa tuskan voisi sälyttää pelkästään uhrautuvalle yrittäjälle, joka työtä pelkäämättä kehittää uusia korkean arvonlisän vientituotteita menetetyn teollisen pohjan tilalle. Yrittäjän uhrautuminen ei kuitenkaan riitä. Taakan kantoon on osallistuttava myös palkansaajan.
Yritysten tuotekehitys kantaa hedelmää vasta vuosien päästä, vaikka hallitus kuinka tukisi riskinottoa ja uuden etsintää. Tavalliset työssäkäyvät parantavat Suomen kilpailukykyä nopeammin, kun Suomen uudistamiseen osallistutaan alhaisemmalla keskimääräisellä tuntipalkalla.
Hallitus tavoittelee keskimääräisten tuntipalkkojen laskua työaikaa pidentämällä kolmesta syystä.
Ensimmäiseksi kukaan ei usko palkkojen laskemiseen. Toiseksi työn sivukulujen karsinta pitäisi rahoittaa verotusta edelleen kiristämällä. Kolmanneksi juuri solmitun kaltaiset äärimaltilliset palkkaratkaisut eivät palauta Suomen kilpailukykyä tarpeeksi nopeasti.
Työajassa meillä on parannettavaa. Tyypillinen työviikko on lähes tunnin lyhyempi kuin Ruotsissa ja puolitoista tuntia lyhyempi kuin Saksassa tai EU:ssa keskimäärin.
Palkansaajan työpäivän pidentäminen olisi myös reilua yrittäjää kohtaan. Yrittäjistä lähes 40 prosenttia pakertaa yli 50-tuntista työviikkoa, kun palkansaajista niin tekee alle kymmenen prosenttia.
Kun kokoaikatyössä olevan palkansaajan työaikaa pidennetään ilman lisärahaa, yritysten kustannustaso laskee, kilpailukyky paranee ja viennin vedon kautta työtunneille tulee lisää tarvetta.
Vienti hyötyy kustannustason alentumisesta suoraan ja epäsuorasti, sillä kustannustaso alenee myös vientisektorin ostamissa välituotteissa ja oman ydintoiminnon tukemiseen tarvittavissa palveluissa.
Työajan pidentämistä vastustetaan äänekkäimmin sillä perusteella, että se vähentää uusia rekrytointeja. Aluksi näin voi käydä. Tuntipalkkojen lasku kuitenkin parantaa Suomen kilpailukykyä, mikä lisää vientiä. Se lisää työn kysyntää, ja työttömyys helpottaa.
Työllisyyttä auttavat myös yhteiskuntasopimukseen kytketty mittava tuloverojen alentaminen sekä äskeinen maltillinen palkkaratkaisu. Tuloveron alentaminen lisää kotimaista ostovoimaa ja työllisyyttä, ja palkkaratkaisu tukee kilpailukyvyn paranemista yhdessä työajan pidentämisen kanssa.
Työttömyyden alenemista voidaan lisäksi avittaa osa-aikatyötä ja muita joustoja lisäämällä samalla, kun kokoaikaisten keskimääräistä työaikaa pidennetään.
Osa-aikatyön yleistyminen alentaisi yritysten kynnystä palkata lisää työvoimaa, kun kysyntä kasvaa. Silloin yrityksen ei tarvitse odottaa, että uudelle työntekijälle on varmasti töitä kokopäiväisen verran.
Osa-aikaisuuden lisäämisessä on varaa parantaa. Suomessa on osa-aikaisia vain 14 prosenttia kaikista työllisistä, kun Ruotsissa niitä on 25 ja Saksassa 27 prosenttia.
Vero- ja sosiaaliturvajärjestelmämme kuitenkin estää työvoiman joustavan käytön. Kun työtön ottaa vastaan osa-aikatyötä, yhteiskunta vie palkasta noin 60 prosenttia. Se on enemmän kuin kaikkein suurituloisimmat maksavat lisätienesteistään. Hallituksella on paljon tehtävää sekä verotuksessa että sosiaaliturvassa, jotta tämä työllistymisen veroaste laskee kannustavammaksi.
Työikäinen väestö on alkanut vähentyä vuodesta 2011, joten kaikki mahdolliset työtunnit on saatava käyttöön julkisen sektorin kestävyysvajetta pienentämään.
Kirjoittaja on tutkimusjohtaja Nordeasta.