Kireässä kilpailutilanteessa yritysten on jo pitkään täytynyt joustaa toimitusajoissa asiakkaiden odotusten mukaisesti. Tavaroita on valmistettava ja palveluita tarjottava silloin, kun asiakas haluaa maksaa niistä kannattavan hinnan. Kysyntä ei aina jakaudu tasaisesti eri vuodenajoille eikä viikon eri päiville. Syntyy kysyntähuippuja ja ylityön tarvetta, välillä on hiljaisempia kausia.
Myös julkisella sektorilla asiakkaiden vaatimukset ovat kasvaneet ja palveluaikojen monipuolistamiselle on tarvetta. Työntekijöidenkin työaikatarpeet vaihtelevat muun muassa elinkaaren eri vaiheissa. Osa niistä on otettu huomioon lainsäädännössä. Yrityksissä täytyy tuntea pykälät muun muassa vuosilomista, vanhempainvapaista, sairaan lapsen hoitovapaasta, vuorotteluvapaan mahdollisuudesta, osa-aikatyöstä ja osa-aikaeläkkeestä. Laissa ei kuitenkaan voida määrätä kaikista tilanteista, joissa työaikajoustot helpottaisivat työntekijää työn ja muun elämän yhteensovittamisessa. Työaikajohtamiselle on kaiken kaikkiaan selkeä tilaus.
Onnistuneet työaikaratkaisut hyödyttävät yritystä ja henkilöstöä. Työaikalaki ja työehtosopimukset antavat varsin laajat mahdollisuudet sopia työajoista paikallisesti. Työaikajoustoja myös käytetään. Metalliteollisuus on monipuolisten työvuorojärjestelyiden edelläkävijä.
Tunnettuja ovat myös Lapin hiihtokeskusten kausiluonteisen työn työaikapankkijärjestelyt: talvisesonkina tehdään pitkää päivää ja kuusipäiväistä viikkoa, kesällä ollaan vuosilomalla ja syksyn hiljaisena aikana pidetään saldovapaita. Suuri joukko työntekijöitä on voitu vakinaistaa eikä lomautuksia juuri tarvita.
Jorvin sairaalan ennakkoluulottomat työaikapilotit ovat saaneet huomiota Euroopan unionissakin. Muissakin työpaikkakohtaisissa työaikahankkeissa työntekijät ovat yhteistuumin rytmittäneet päivittäisiä työaikoja, työvuoroja sekä vapaa-päiviä ja lomia niin, että työajat palvelevat mahdollisimman hyvin työntekijöitä unohtamatta kuitenkaan työnantajan ja asiakkaiden etua.
Erilaisista työaikamalleista yleisin on liukuva työaika. Joustaako työ -tutkimuksen mukaan siihen on mahdollisuus neljällä viidestä toimihenkilöstä ja kolmanneksella työntekijöistä.
Myös työaikapankki on varsin yleinen. Puolella palkansaajista päivittäinen tai viikoittainen työaika joustaa tavanomaisten lähtö- ja tuloliukumien lisäksi.
Työaikapankki ja muut normaalityöajoista poikkeavat työaikajärjestelyt muokataan yhdessä sopien. Onnistuneet ratkaisut edellyttävät vastavuoroisuutta eli win-win -periaatetta, jossa sekä työnantaja että henkilöstö kokevat saavansa hyötyä. Hyvä lopputulos syntyy silloin, kun työntekijöiden ja johdon välillä vallitsee luottamuksellinen ilmapiiri.
Työntekijöiden hyvät vaikutusmahdollisuudet työhönsä ja ihmisläheinen organisaatiokulttuuri lisäävät heidän joustohalukkuuttaan. Toimivat työaikajärjestelyt edellyttävät myös työtovereilta sallivaa asennetta niiden yksilölliseen käyttöön tai käyttämättä jättämiseen.
Työ ja sen tekeminen ovat irtaantumassa ajasta ja paikasta. Erityisesti tietotyöläisten sekä johto- ja asiantuntijatehtävissä toimivien kohdalla työajan sijoittuminen ja työpäivän pituus vaihtelevat tarpeen mukaan. Hei eivät aina voi noudattaa niin sanottua normaalityöaikaa, joka on viisi päivää viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä kello 7 ja 18 välillä.
Samalla työajan ja vapaa-ajan välinen raja on häilyvä. Neljännes palkansaajista ja vielä suurempi osa asiantuntijoista tekevät työtä myös kotona. Puheluita otetaan vastaan ja soitetaan ja käsitellään sähköposteja, puhumattakaan siitä, että vaativa työ on lähes aina mielessä.
Jaksaakseen ihminen tarvitsee kuitenkin tietyn määrän lepoa ja unta. Perheen ja ystävien seurassa tai harrastusten parissa vietetty aika merkitsee samalla akkujen lataamista tehokasta työntekoa varten. Viisas esimies keskusteleekin työntekijöiden kanssa työajoista ja varmistaa, etteivät työaikasaldot karkaa käsistä. Työn imussa oleva asiantuntija ei aina itse tunnista uupumuksen riskiä.
Mikäli päivät venyvät ylipitkiksi jatkuvasti, on selvitettävä syyt töiden kasautumiseen ja ryhdyttävä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Keinoja ovat muun muassa työnjaon muuttaminen, työtehtävien priorisointi tai lisäresurssien hankkiminen. Etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa työmatkat vievät runsaasti aikaa, mahdollisuus etätyöhön yhtenä tai kahtena päivänä viikossa toisi helpotusta lapsiperheille ja piristäisi mielialaa. Onnellisuustutkimuksen mukaan ihmiset ovat vähiten onnellisia työmatkan aikana.
Työikäisten suomalaisten määrän vähentyessä työmarkkinoilla tarvitaan myös pienten lasten vanhempia sekä niitä ikääntyneempiä työntekijöitä, joilla on hoidettavanaan omat vanhempansa tai sukulaisensa. Monipuoliset työaikaratkaisut palvelevat myös työn ja perheen yhteensovittamista, joka on yhteiskunnan, työnantajien ja työntekijöiden yhteinen haaste.
Nuoret perheet haluavat käyttää työaikapankin saldovapaat kokonaisina päivinä ja mielellään vuosilomaan tai lasten koululomiin yhdistettynä. Työaikapankki helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista etenkin silloin, kun perheessä on kaksi vanhempaa, jotka voivat sovitella omia työaikojaan keskenään. Pitkät työmatkat ja täysi työpäivä venyttävät kuitenkin pienten lasten päivähoitoajat usein kymmentuntisiksi. Ne merkitsevät iltapäivähoidon tarvetta myös pienille koululaisille. Lasten ja vanhempien kannalta mahdollisuus työpäivän lyhentämiseen ja siihen liittyvä rahallinen tuki on siten tervetullut.
Säännösten tuoma mahdollisuus lyhyemmästä työajasta muuttuu todellisuudeksi kuitenkin vasta, kun työpaikoilla opitaan järjestelemään työt niin, että osa-aikaa tekevät työntekijätkin löytävät oman paikkansa työyhteisössä ja tarjolla oleva työ on mielekästä. Määräaikaista työtä tekevillä nuorilla naisilla ei aina edes ole sitä työtä, jonka työaikaa he lyhentäisivät. Isien kannustaminen perheoikeuksiensa käyttöön jakaisi vastuuta työjärjestelyistäkin useammille työpaikoille.