Lukijalta
Mielipide

Työaika ei ole vain numero – miten voisi kokea sel­viy­ty­vän­sä teh­tä­vis­tään ilman riit­tä­mät­tö­myy­den tun­net­ta?

Työaika on myös subjektiivinen kokemus. Sote-alalla ollaan tyytymättömiä, koska kyseessä on sekä fyysisesti että henkisesti vaativa ihmissuhdetyö, jota leimaavat tarkat säännöt eikä virheitä saa tulla.

Suomessa yleisin sovittu työaika kokoaikaisissa työsuhteissa on 37,5 tuntia viikossa. Tämä koskee lähinnä aikaorientoituneita ammatteja, joissa ollaan sidottuja tiettyyn paikkaan, ja jotka on helppoa erottaa muusta elämästä.

Aikaorientoituneet ammatit ovat useinkin pitkälle säädeltyjä ja kontrolloituja. Totuttuja mittareita ovat kellotunnit sekä rahallinen palkka. Kiky-sopimuksessa tätä aikaa pidennettiin ilman vastaavaa palkannousua. Tähän lähdettiin mukaan varmaankin pitkälti talkoohengessä eli päämäärä koettiin yhteiseksi. Nyt katsotaan, että tehtävä on täytetty.

Työaika on myös subjektiivinen kokemus. Sote-alalla ollaan tyytymättömiä, koska kyseessä on sekä fyysisesti että henkisesti vaativa ihmissuhdetyö, jota leimaavat tarkat säännöt eikä virheitä saa tulla. Eettiset periaatteet on syvästi sisäistetty, ennenhän kyseessä oli kutsumusammatti.

Kutsumus ei nyky-yhteiskunnassa riitä, rahasumma tiettyä aikayksikköä kohti on meillä arvostuksen mittari. Jos töissä menee kaikki voimat, ja muu elämäkin vaatii, riittämättömyyden tunne käy tunnollisille liian ahdistavaksi.

Myös ammateissa, joissa koetaan olevan paljon negatiivisia elementtejä, esimerkiksi yksitoikkoisuus ja alhainen status, työtunnit ja rahallinen ansio nousevat väistämättä keskeisiksi mittareiksi. Pakkotahtisuus, kiukkuiset asiakkaat tai niskaan pomottavat esimiehet muodostavat kenelle tahansa 37,5 tunnista viikossa aivan liian suuren osan elämää.

"Ottamatta yksiselitteisesti kantaa työajan oikeaan mittaan näkisin tärkeämmäksi tarkasteltavaksi sen, miten itse kukin voisi kokea selviytyvänsä tehtävistään ilman jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta."

Yhä suurempi osa ammateista on kuitenkin nykyisin tehtäväorientoituneita. Niissä toimitaan intensiivisesti, töitä tehdään, kunnes jokin kokonaisuus saadaan valmiiksi. Yksi on nopea, toinen hitaampi, ja julkisesti laskettu työaika on vain jonkinlainen raami.

Tyypillisesti näihin ammatteihin sisältyy luovuutta ja paljon suunnittelua. Jos tehtävä on paikkaan sidottu, kiireisinä aikoina puurretaan tunteja laskematta tai viedään hommat illaksi kotiin. Työhön käytettyä aikaa voi olla hyvinkin vaikea mitata. Harvalla se nykyisin alittaa raamin, joka on sovittu palkan perusteeksi.

Monet etäilevät osan viikosta, jolloin työmatkoista säästyy aikaa työlle. Pitkämatkalaiset pyrkivät hyödyntämään julkisia kulkuneuvoja vetääkseen jo lähdössä läppärinsä esille.

Ja jos edessä on mielenkiintoisia haasteita, ei siinä tule juuri kelloa vilkuilleeksi. Tehtävä nielaisee. Asiantuntija-ammateissa tämä lienee kaikille tuttua. Jos työaikasuunnitelmaa pitää täyttää, se voi olla todella hankalaa.

Ottamatta yksiselitteisesti kantaa työajan oikeaan mittaan näkisin tärkeämmäksi tarkasteltavaksi sen, miten itse kukin voisi kokea selviytyvänsä tehtävistään ilman jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Tämä näyttää vaikealta yhteiskunnassa, jossa on ainainen kiire ja rimat korkealla. Vastuullinen suhtautuminen työhön kun on meidän kulttuurissamme ihan keskeinen asia.

Eila Heinonen

kauppatieteiden tohtori

henkilöstöjohtamisen opettaja

Satakunnan ammattikorkeakoulu

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.