Toimihenkilöunionin uusi puheenjohtaja Antti Rinne on käynyt Oulussa lyhyen ajan sisään kahdesti. Jo ensimmäisellä vierailulla tältä ärhäkkääksi ja värikkääksi mainitulta mieheltä odotettiin tiukkoja kommentteja.
Toisin kävi. Iso mies tyytyi silottelemaan kuvaansa. Hän ilmoitti olevansa vain uuden ajan ammattijohtaja, eikä mikään luunkova edunvalvoja.
Mutta sitten alkoi tapahtua. Rinne on neuvonut Nokiaa kantamaan yhteiskuntavastuuta, eikä piiloutumaan renkaiden taakse. Isänmaallisuus ei olisi liittojohtajan mielestä pahasta.
Totta on, että Kiina-ilmiön toteamisen sijaan palkansaaja odottaa jotain muuta, mutta myös edunvalvojaltaan.
Mitä tehdä vai tehdäkö mitään? Kiina-ilmiö rasittaa nimenomaan teknologiateollisuutta, alaa, jonka työntekijöistä Rinne on luvannut pitää huolta.
Kukaan ei kiistä, etteikö Nokian menestystarinan jäljiltä ole tullut mainetta, vaurautta ja työtäkin Suomeen. Jokin tässä systeemissä silti mättää.
Mitä sanoo Antti Rinne?
"Nokia ei saa piileksiä alihankkijoidensa selän takana, kun nämä irtisanovat työväkeään. Kun Nokian alihankkijoiden henkilöstö Suomessa väheni 14 prosenttia, lisääntyi henkilöstö samassa ajassa maailmalla 121 prosenttia."
Ay-pomo ei sääli edes itseään tai vertaisiaan. Hänen mielestään ammattiyhdistysliike pehmoilee, kun sen antaa työpaikkojen luisua ulkomaille.
Jotain muka puuhastellaan, mutta eipä keinoista ole apua ainakaan vielä ollut. Sen näkee ihan lehtiä lukemalla: Perlos, Filtronic, Salcomp...
Mitään ihmettelemistäei pitäisi olla siinä, ettei työ ole kansalaiselle enää elämää rikastuttava tekijä, vaan pikemminkin arkea ahdistava pakko.
Työministeriön pari viikkoa sitten julkaisema tutkimus on surullista luettavaa. Kansalaisten kokemukset työnteon mielekkyydestä ovat synkemmät kuin koskaan ennen jo vuodesta 1992 toteutetun tutkimuksen aikana.
Muutos selittyy globalisaation aiheuttamalla epävarmuuden lisääntymisellä työelämässä, ei työelämän laadun heikentymisellä. Työelämän muutoksia ei voi ennakoida, eivätkä työnantajat sitoudu enää henkilöstöönsä.
Nämä faktat koskettavat kipeimmin teknologiateollisuudessa työskenteleviä, mutta vieraita päätelmät eivät toki ole muillakaan aloilla.
Aktiivisuutta siis ay-väki, nyt teitä ja lääkkeitänne tarvitaan. Mitenhän sillä ay-puolella oikein menee, kun jäsenhankintamatkailijoita tapaa Pohjois-Suomessakin ihan tuon tuosta?
Sanovat, että jäsenyyttä ei juuri tulla ostamaan, mutta kaupaksi se käy kun osaa sitä myydä.
Onko pahamaineisen valtiovarainministeri Iiro Viinasen viesti mennyt sittenkin perille? Hänhän neuvoi, ettei liittoon kannata kuulua, kun samat edut saa halvemmalla työttömyyskassasta.