Oysin sairaanhoitaja Annika Jääskeläinen on ollut töissä vastasyntyneiden teho-osastolla eli keskolassa siitä lähtien, kun valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 1969. Välillä hän oli kotiäitinä, mutta alkoi pikkuhiljaa käydä töissä, kun esikoinen oli nelivuotias.
Pois työstään Jääskeläinen jäi viime vuoden marraskuussa. Varsinainen eläke alkoi 1. helmikuuta lomien jälkeen. Töihin Jääskeläinen palasi jo 22. päivä.
Palaaminen takaisin oli helppoa, sillä työpaikka oli tuttu. "Oli kuin olisi pitkältä lomalta tullut takaisin töihin", Jääskeläinen toteaa. "Taito ja kokemus eivät ole hävinneet mihinkään."
Jääskeläinen ei palannut töihin rahan takia, vaikka vuoden alusta voimaan tulleen lain mukaan keikkatyöt eivät vaikuta enää eläkkeeseen. "Palasin töihin, koska se on vapaaehtoista. Voin sanoa, jos jokin päivä ei käy. Tiedän, ettei takana ole kuutta työpäivää, ja edessä uutta kuuden päivän työputkea. Voin itse valita, millaisia työvuoroja teen."
"Olen aina pitänyt työstäni. Se on aivan ihanaa ja palkitsevaa. Vaikka pienet keskoset ovat todella sairaita, yleensä käy kuitenkin hyvin", Jääskeläinen kertoo. Jääskeläinen nauttii erityisesti vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa. Vähillä viikoilla syntynyt lapsi viipyy osastolla kauan ja vanhempien kanssa tulee juteltua kaikenlaisista asioista ja annettua käytännön neuvoja.
"Töissä on kiva käydä. Se on niin oma maailmansa. Keskolasta karsiutuu henkilökunta, joka ei sinne sopeudu."