Keski-Aasian entiset neuvostotasavallat ovat luonnonvaroiltaan ja historialtaan rikkaita, mutta yhteiskunnallisesti kehittymättömiä, pahimmillaan takapajuloita. Aivan oma lukunsa on Turkmenistan, jonka eriskummallinen johtaja Saparmurat Nijazov kuoli torstaina.
Viiden miljoonan asukkaan Turkmenistanilla on maailman viidenneksi suurimmat maakaasuvarat. Turkmenistan onkin tavoiteltu yhteistyökumppani, olipa sen johtaja millainen tahansa.
Nijazov loi ympärilleen raudanlujan diktatuurin ja vastenmielisen henkilökultin. On mahdollista, että hänen kuolemansa luo Turkmenistaniin valtatyhjiön ja -taistelun, joka voi horjuttaa koko aluetta. Maakaasu virtaa sieltä nyt Venäjän ehdoin, mutta koko Keski-Aasia on strategisen sijaintinsa ja luonnonvarojensa takia kiinnostava myös Yhdysvalloille.
Turkmenbashiksi eli kaikkien turkmeenien johtajaksi tituleerattu Nijazov tuli tunnetuksi oikuistaan, joilla hän kielsi kansalaisilta muun muassa sirkuksen, kultahampaat ja parrat. Kuukausille on annettu nimet Allahin viestinviejänä itseään pitäneen Nijazovin ja hänen perheenjäsentensä nimien mukaan. Diktaattorin pysteistä pramein on kullattu patsas, joka pyörii niin, että Nijazovin katse on aina kohti aurinkoa.
Kansalaiset saivat Nijazovin mahtikäskyllä suolaa, sähköä ja maakaasua ilmaiseksi. Hän teki kuitenkin Turkmenistanista pohjoiskorealaistyylisen diktatuurin, jossa demokratialla, oppositiolla, sananvapaudella ja muilla kansalaisvapauksilla ei ollut sijaa.
Tilanne tuskin muuttuu uudenkaan vallan aikana, mutta ei myöskään voi enää Nijazovin ajoista paheta.