Työmarkkinatunnusteluissa ollaan kevään umpikujan jälkeen asettumassa uusiin asemiin. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus avasi äskettäin pelin vaatimalla työntekijöiltä lomarahoja ja pekkasia pois.
Kilpailukyvyn nimissä halutaan tuotantokustannuksia alas ja työpanosta ylös.
Vaatimuksen toteutuminen merkitsisi palkkojen alentamista. Ei tule yllätyksenä, että esitys ammuttiin työntekijäpuolella alas. SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja Matti Tukiainen epäilee kotimaisen kysynnän heikkenevän palkanalennuksen myötä.
Yrittäjien vaatimus on tulkittava mielialoja testaavaksi koepalloksi. Samaa on esitetty aiemminkin, eikä työntekijäpuolella ole halukkuutta työehtosopimukset alittaviin ratkaisuihin.
Tylyn kopittelun sijaan kaivataan rakentavia ehdotuksia.
Yhdestä asiasta rintamien molemmin puoliin ollaan samaa mieltä. Talouteen pitää saada uutta pontta. Paha kierre, jossa talous yskii, tuotannon pohja murenee, kilpailukyky rapisee ja työpaikkoja katoaa, pitää saada katkaistua.
Työmarkkinoilla eletään kauhun tasapainoa. Keskusjärjestöt kyräilivät viime keväänä toisiaan tuloksetta.
Hallituksen vetoomukset eivät auttaneet, mutta yritys- ja yhteisöveroratkaisut tehtiin siitä huolimatta.
Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on kutsunut työmarkkinaosapuolet koolle elokuussa. Tilanne ei ole kevään ja kesän mittaan parantunut, päinvastoin.
Asioiden vakavuus on kaikkien tiedossa. Työmarkkinoilla pitää pystyä sopimaan asioista. Maltillinen, talouden vakautta, työllisyyttä ja kilpailukykyä tukeva ratkaisu on välttämätön. Muodossa tai toisessa.