Keskiviikkona saatiin valtiovarainministeriön budjettiesitys, elokuun lopulla koko hallitus käy budjettiriihessä käsiksi esitykseen ja lopulta eduskunta hyväksyy asiakirjan loppuvuoden väännöissä.
Poliittista puhetta vaivaa usein ns. suuren pensselin ongelma. Asioista puhutaan epätäsmällisesti ja kuvailevaan sävyyn. Budjettiasiakirjassa on sanat osattava pukea konkreettiseen muotoon: euroiksi. Budjetin kautta poliittinen päätöksenteko kohtaa kansalaiset konkreettisesti. Esityksestä kansalainen voi päätellä jotain tulevan vuoden lompakon sisällöstä.
Valtiovarainministeriön esitys ensi vuodelle on tylsä, joka ei ole huonon synonyymi. Budjetista puuttuu uudet avaukset, rohkeat linjaukset ja yllätykset. Tulot ja menot ovat tasapainossa. Esitys on siis talouspoliittisilta vaikutuksiltaan neutraali. Sille on perusteensa. Mikäli ministeriön ennustus ensi vuoden kasvuksi, 2,8 prosenttia, pitää paikkansa, budjetin tuleekin olla koko lailla neutraali. Keskivahva kasvu ei tarvitse sen enempää elvytystä kuin jarrutteluakaan.
Budjettiesitystä edeltänyt keskustelu työttömyydestä sen sijaan olisi edellyttänyt jonkinasteista panostusta. Mutta siltäkin osin esitys on heppoinen.
Työttömyyskeskustelussa yhteiskunnalliset erot ovat näkyneet loistavasti. Vasemmistolle sopisi työttömyyden torjunnassa alijäämäinen budjetti, jolla työttömyysongelmaan iskettäisiin rahan voimalla. Oikealta laidalta on korostettu työttömyysongelman hoitamisessa ns. rakenteellisia uudistuksia. Työttömyysturvajärjestelmän remontti tai pienipalkkaisten työnantajamaksujen alentaminen olisivat sellaisia.
Ministeriö teki niin kuin laajapohjaiselle hallitukselle on luonteenomaista. Se teki kompromissin: ei tehdä mitään. Opposition kiritiikki työttömyysongelman unohtamisesta on kohdallaan.
Verotukseen esityksessä ei juurikaan puututa. Tuloveroja alennetaan jonkin verran ja kulutusveroja ja sairausvakuutusmaksua korotetaan. Kokonaisvaikutus on koko lailla nolla. Verotuksen rakenne muuttuu huolestuttavaan suuntaan: progressio lievenee hieman. Toisin sanoen verotuksen tuloeroja tasaava vaikutus vähenee.
Tuntuu kuin koko vuoden jatkunut yhteiskunnallinen keskustelu tuloerojen huolestuttavasta kasvusta olisi mennyt kuuroille korville. Ministeriön esitykseen sisältyvä verotuksen painopisteen muutos on kuitenkin niin pieni, että kovin kriittistä keskustelua kyseenalainen kohta budjettiesityksessä ei synnytä.
Alkoholivero jäi ennalleen. Asia on sen verran kansaan menevä, että muutkin poliitikot kuin Kari Kantalainen elämöivät asialla vielä. Alkoholiveron alentaminen olisi typerää. Alkoholin hinnan ja kulutuksen välillä on selvä yhteys. Kulutuksen ja alkoholin haittojen välillä on myös selvä yhteys.
Finanssipolitiikkaa voidaan tehdä kolmella tavalla. Budjetti voi olla alijäämäinen, jolloin se on elvyttävä. Näin olisi viisasta toimia huonoina aikoina tai jonkin vakavan yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemiseksi.
Hyvinä aikoina on viisasta säästää ja maksaa velkoja pois. Nyt ei tehdä kumpaakaan.
Veroratkaisulla on monenmoiset vaikutukset kansantalouden toimintaan. Veroilla voidaan joko tasata tuloeroja tai kasvattaa niitä. Verohelpotuksilla voidaan suosia joitain yhteiskunnan toimintoja. Tällä kertaa ei tehdä juuri mitään.
Menojen kohdentaminen on eduskunnan mielipuuhaa. Laitetaanko valtion rahat uusiin teihin vai teknologian kehittämishankkeisiin, korotetaanko lapsilisiä vai yritystukia. Nämä päätökset ovat talouspolitiikkaa. Esitys on tältäkin osin tylsä: tehdään niin kuin ennenkin.
Sen kuuden vuoden aikana, jolloin sain olla hallituspuolueen puoluesihteerinä budjetin rakentelussa mukana, ero valtiovarainministeriön esityksen ja eduskunnan hyväksymän version välillä oli erittäin pieni. Loppusumma muuttui korkeintaan muutaman prosentin, ja budjetin sisällä muutokset olivat lähinnä kosmeettisia.
Ilmiön voi selittää kahdella tavalla. Hallitus ja eduskunta ovat kumileimasimia tai, että valtiovarainministeriö on osannut oivasti ennakoida edeltäkäsin eri tahojen toiveet.
On todennäköistä, että nyt tullaan näkemään totuttua enemmän muutoksia hallituksen ja eduskunnan käsittelyssä. Tupopöytään on kovasti odoteltu valtion suunnalta täkyjä. Toivottuja houkuttimia ei budjettikirjasta vielä löydy. Näillä eväillä ei tupoa synny.
Vaalien läheisyys vaikuttaa eduskunnan käsittelyyn. Erityisesti sava-maksun korotus on monille kansanedustajille vaalien alla karvasta kalkkia. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että sava-maksun korotusesitys on valemaali. Kun eduskunta saa sen muutetuksi, se ei huomaa muuhun puuttuakaan.
Shakinpelaajana Niinistö osaa taktiset manööverit. Sitä silmää tarvitaankin, koska budjettiesitys täytyy uittaa kahden pahan karikon yli.
Esitys on vielä tylsä, mutta tylsä ei varmasti tule olemaan prosessi, jolla lopulliseen tulokseen tullaan päättymään. Jokasyksyinen klisee, että tulee kuuma poliittinen syksy, taitaa olla monen vuoden tauon jälkeen melko lailla kohdallaan. Sekä työmarkkinajärjestöt että eduskuntaryhmät käyvät esityksen kimppuun normaalia suuremmalla innolla. Niinistön takataskusta löytyy vaihtoehtoisia valmiiksi mietittyjä malleja. Hän tietää, että ei ole paljonkaan väliä, tekeekö kolmen vai viiden siirron matin.
Entisen puoluesihteerin vieroitusoireet pahenevat näin kutkuttavassa tilanteessa.