Lumitykit ajettiin asemiin Kemin sisäsatamaan jo viikkoja sitten, mutta vasta uudenvuodenaaton aattona päästiin vetäisemään liipaisimesta. Nyt tykit ovat laulaneet jo kolmanneksen 13. lumilinnan tarvitsemasta raaka-aineesta. Näyttää siltä, että kasvihuoneilmiö ei estä tammikuun lopun avajaisia.
"Talven alkaminen vaikutti aika epätoivoiselta, mutta odottamaanhan tässä on jo oppinut", kommentoi pääurakoitsija Jouni Heikkilä huojentuneena. Pakkanen on keskiviikkona sopivan kirpeä, liki ihanteellinen tykitykselle.
Jos talvea pilkkaavat olosuhteet olisivat jatkuneet vielä jonkin aikaa, rakentaja ja lumilinnayhtiö olisivat joutuneet miettimään uutta aikaa avajaisille. Tämän hetken ennusteet ovat lupaavat, ja Perämerestä sahattava teräsjääkin lihoo päivä päivältä.
Linnan tekijöillä on aikaa tehdä valmista vajaa kuukausi ja kiire painaa koko ajan päälle. Heikkilän mukaan tilanne ei kuitenkaan ole huonompi kuin viime vuonnakaan, jolloin osa lumesta saatiin tykitettyä aikaisemmin, mutta loppiaisen lauhat panivat rakennustyömaan seisomaan. Hoppu oli silloinkin; vain muutamia minuutteja ennen avajaisia rakentajat poistuivat juhlavieraiden tieltä.
Jos kasvihuoneilmiö tuntuu etenevän pitkin harppauksin, myös työmenetelmät kehittyvät vähintään samaa vauhtia. Vielä kymmenen vuotta sitten ei silloisilla vermeillä ja valmiuksilla olisi linnaa ehditty kasata reilussa kolmessa viikossa. Työtavat ovat tehostuneet, tekniikka kehittynyt, rakentaminen nopeutunut ja halventunut.
"Linna tehdään nykyään reilut 50 prosenttia nopeammin kuin kymmenen vuotta sitten. Silloin lunta meni hirveästi hukkaan ja tietämys oli kaikin puolin heikompaa. Joka asiassa on tapahtunut kehitystä. Mies- ja konetyötä tarvitaan suhteessa vähemmän", Heikkilä selvittää.
Rakentajien työkalupakkiin tulee joka vuosi jotakin uutta. Tämän vuoden linnan muureja pystytetään kaarevilla muoteilla: pyöreälinjaiset muurit kestävät monen sorttisia kelejä kantikkaita paremmin.
Lumilinnaa rakennetaan kahdessa vuorossa reilun 15 miehen ja 3 - 4 koneen voimin.