Maailmankaikkeuden aineesta suurin osa on hukassa.
Tilanne on tähtitieteelle hieman kiusallinen, joten on hyvä, että kosmologiastakin on kehittynyt täysivaltainen tiede avaruuden arvoitusten selvittelyyn. Vielä takavuosina se ei ollut oikein hovikelpoinen, "kosmetologiakin kuulosti kunniallisemmalta", sanoo Helsingin yliopiston kosmologian professori Kari Enqvist.
Kosmos on ikivanha spekuloinnin aihe, ja nyt kosmologia on myös moderni täsmätiede, jossa laveiden selittelyjen tilalla on rautainen matematiikka. Sillä todellisuus on arkijärjen vastainen.
Kosmologia kuvaa maailmankaikkeuden kehitystä alkaen varhaisimmista hetkistä heti sekunnin murto-osia alkuräjähdyksen jälkeen. Suhteellisuusteorian ja hiukkasfysiikan yhtälöt osoittavat kohti tuota matemaattista pistettä, singulariteettia, johon kaikki aine, avaruus ja aika oli puristunut.
Se ei sijainnut missään. Enqvist toteaa leppoisaan tapaansa, että emme voi mennä minnekään ruuvaamaan messinkilaattaa, jossa lukisi: "Tässä pisteessä maailmankaikkeus syntyi 14 miljardia vuotta sitten. Kiitolliset asukit."
Maailmankaikkeus syntyi kerralla kaikkialla. Alkupiste on nyt ympärillämme pallonkuorena plasmaseinämän takana. Enqvist arvelee, että tätä voi olla yhtä vaikea sulatella "kuin vanhan riistalinnun luurankoa".
Jos meillä olisi mikroaaltosilmät, taivaanpallo ei näyttäisi mustalta, vaan joka suunnalta saapuisi säteilyä aina 13,7 miljardin valovuoden päästä. Siinä on plasmaseinämä, jonka taakse emme näe, ja se etääntyy valon nopeudella.
Laajenevan ja supistuvan eli sykkivän kosmoksen ajatus on nyt hylätty.
Läpinäkymätön plasmaseinämä on alkuräjähdyksen jälkihehkua, säteilevä mikroaaltotausta, joka on kuin valokuva 13,7 miljardin valovuoden takaisesta kaikkeudesta.
Maailmanalun selitys ei löydy tähdistä vaan tuosta valokuvasta, jota voidaan tutkia "aivan kuten Elli-tädin kuvaa katsomalla voimme arvata, millainen hänen menestyksensä oli nuoruuden lavatansseissa". Alkuplasman tansseissa elektronit asettuivat ytimien ympärille ja atomit syntyivät.
Mikroaaltotaustan löytyminen on avannut kosmologiassa aivan uuden ajan. Tähyillessämme taivaalle katsomme aineen syntyyn ja rakenteeseen, alkeishiukkasten sisään.
Kosmoksen alkusynnyn selitys ei siis löydykään pimeästä avaruudesta vaan hiukkasfysiikasta, josta Enqvist on aikaisemmin kirjoittanut erinomaisia kirjoja Tieto-Finlandian arvoisesti.
Alkusynnyn hetkeen liittyy kosmiseksi inflaatioksi sanottu "avaruuden alkuröyhtäisy", jonka aikana kosmos laajeni silmänräpäyksen ajan valoa nopeammin. Se oli vielä tyhjä ja kylmä, muuta ei ollut kuin tyhjiöenergiaa, joka on kaiken näkyvän rakenteen alkusyy.
Tyhjiöenergia on siis se aines, josta kaikki unelmat on tehty, ja Enqvistin mielestä voisimmekin päivittää hautajaisrituaalin ja sanoa, että "tyhjiöenergiasta sinä olet tullut, ja tyhjiöenergiaksi sinä olet jälleen tuleva".
Valo syntyi suhteellisen myöhään sivutuotteena fuusioreaktoreissa, joita kutsutaan tähdiksi. Joten uusiksi menevät myös Jumalan ensimmäiset luomissanat "Tulkoon valkeus."
Kosmologia sivuaa uskonnon perinteisiä alueita, niitä ei voi välttää.
Lukijan iloksi Enqvist ottaakin niihin kantaa suorasukaisesti, kosmologin oikeudella. Uskonto on hänestä vain kokoelma arvailuja, joita entisaikojen ihmiset kehittelivät paremman puutteessa. Evidentialistit (lat. evidentia = todiste) virittelevät uskontoa aina sen mukaan, mitä uutta tiede löytää.
"Mopoja saa viritellä, universumeita ei", Enqvist opastaa.
Ajatus kaikkivoivasta Jumalasta on hänestä paitsi käsittämätön "myös puistattava", ja se riisuu ihmisarvon julmemmin kuin mikään deterministinen oppi.
Papit kaapuineen ja seurakuntineen ovat larppaajia, roolipelaajia, jotka käyttäytyvät ikään kuin fantasiamaailma Jumalineen olisi olemassa.
Mutta maailman alku on outo ja kaunis juuri siksi, että se julistaa kaiken fysikaalisen yhtenäisyyttä. Kaikki on olemassa samasta syystä, eikä henkiolentoja tarvita.
Jumala on rahanvaihtajien tapaan häädetty pois tieteen valtavasta katedraalista, ja kosmos on järjellä käsitettävissä. Enqvistin luottamus valistuksen projektiin on luja mutta ei naiivi.
Alkuräjähdyskään ei enää ole ihmisälyn viimeinen etuvartio. Miksi avaruus alkoi laajeta? Ja mistä syöveristä kosmos oikein putkahti esille? Pian on pakko puskea yleisen suhteellisuusteorian ohi ja alkuräjähdyksen taakse.
Enqvistin mukaan me elämme nyt etuoikeutettua aikaan. Kosmoksen kartoitus on juuri aloitettu, ja ehjän maailmankuvan muodostaminen on vasta nyt tullut ihmiskunnalle mahdolliseksi.
Staattisen tähtitaivaan tilalle on avautunut sepitteitäkin merkillisempien ihmeiden vyöry, joiden tutkimisen kärjessä on taitavasti ja innostavasti kirjoittava Kari Enqvist, kansainvälisestikin arvostettu fyysikko.
