Minne menet eurooppalainen huippukiekkoilu? Kysymys, johon ei löydy vastausta edes Kärppien puheenjohtajan ja visionäärin Seppo Arposen kristallipallosta.
Eurooppalaisen huippukiekkoilun nykytila tuo mieleen markkinakorot. Jokainen päivä tuo uuden yllätyksen. Ja ennustuksen.
Kiekkojohtajat heittelevät visioita puolivallattomasti kuin it-firman aivoriihessä. Pääasia on nyt ideoiden määrä, ei sisältö. Yksi puhuu Mestarien liigasta (CHL), toinen Pohjoismaiden liigasta, kolmas Venäjän ylikansallisesta KHL-liigasta ja neljäs NHL:n Euroopan-divisioonasta.
Ei ihme, että tavallinen kiekkokuluttaja on ihmeissään.
Kaaos ei ole tällä hetkellä hallittu vaan hallitsematon.
Kärpät on linjauksensa tehnyt: seura haluaa kasvaa, kehittyä ja kansainvälistyä. Kärppien tapauksessa on olennaista nähdä kokonaisuus yksittäisten CHL-pelien tulosten takaa.
Viime vuosina Kärpät on matkannut eurooppalaisen seurakiekkoilun aallonharjalla - ensin turnausmuotoisessa ECC:ssä ja nyt CHL:ssä.
Euroopan suurkaupunkien turuilta ja toreilta on karttunut kokemusta, näkemystä ja kontakteja. Pääomaa, jonka arvoa ei voi mitata rahassa.
Pääomaa, josta Kärppien kotimaiset kilpailijat toistaiseksi vain haaveilevat.
Kun markkinavoimat mylläävät täysillä kierroksilla, unohtavat urheilujohtajat usein tavallisen katsojan. Sen, joka seisoo tai istuu Raksilan hallin katsomossa illasta ja pelistä toiseen.
Keskiviikkona moni tavallinen katsoja jäi kotiin. Yleisömäärä 4619 on lyhyen CHL-historian kolmanneksi huonoin.
Oliko syynä ottelun myöhäinen alkamisajankohta? Kärppien jatkohaaveiden teoreettisuus? Nykyisen joukkueen kiistämätön aneemisuus? Vai eikö ylikansallinen liiga jaksa sittenkään kiinnostaa tavallista katsojaa?
Jotain vikaa tuotteessa joka tapauksessa oli.
Mitä? Sitä kannattaa pohtia Lekatien kärppätoimistolla pitkään ja hartaasti.
Kimmo Siira
kimmo.siira@kaleva.fi