"Lisäksi Korouoma on niin lähellä mutta silti niin kaukana", kurssilaisten retken järjestävän Tunturin Kutsun Kalevi Ahonen huomauttaa. Alue on varsin helposti saavutettavissa, mutta silti siellä voi kuljeskella keskellä erämaata.
Maisemien täydellinen muuttuminen tulee hyvin esille vaikkapa käveltäessä noin puolentoista kilometrin matka Saukkovaaran pysäköintipaikalta alas kanjoniin. Lähtöpaikalla metsä on havuvoittoista ja polku hiekkainen. Mitä lähemmäs rotkolaakson pohjaa kuljetaan, sitä rehevämmäksi kasvillisuus muuttuu.
Kun tullaan Kanjonin laavulle, ympärillä on yhtäkkiä vehreää heinää ja lehtipuita. Laakson pohjalla mutkittelee kapea, kirkasvetinen Korojoki, ja sen yli kulkee pieni silta. Kun vielä kulkee kivenheiton verran eteenpäin ja esiin tulee puinen Piippukota, on kuin käyskentelisi Tolkienin Konnussa.
Parin mutkan takana maisema vaihtuu taas äkkiarvaamatta, kun näkyviin tulee Mammuttikallion kiipeilypaikka. Kestää hetken aikaa ymmärtää, että kallion yläosassa näkyvät puut ovat todella puita, eivät pieniä pensaita.
Rautkiven mukaan normaalivauhtia etenemällä koko reitin selvittää yhdellä yöpymisellä. Mutta jos haluaa välillä koukata mutkan kautta, nautiskella maisemista, uiskennella rotkojärvissä ja vaikka kalastella, reissuun saa helposti menemään kolmekin yötä.
Tai miksei vaikka viikon.
Niin lähellä mutta silti niin kaukana. Korouomaan voi todella hukata itsensä muutamaksi päiväksi. Mutta turvallisesti - oranssit täplät säilyttävät kosketuksen sivilisaatioon, vaikka sen olemassaolo häikäisevän luonnon keskellä tuppaisikin unohtumaan.Jatkuu
seuraavalla sivulla