Suomalaiset eivät ole joutuneet hamstraamaan peruselintarvikkeita hyllyjen täytteeksi enää vuosikymmeniin. Pula-aika kortteineen on ollut vain muisto vanhemman sukupolven mielissä. Moderni kuluttaja on tottunut siihen, että kun jotakin tarvitsee, sitä saa kaupasta.
Kiireisimpään marjojen säilöntäsesonkiin iskenyt sokeripula antaa tottumattomallekin makua pula-ajasta. Suomen Sokerin Kirkkonummen tehdas paloi viime viikon maanantaina. Vielä puolitoista viikkoa myöhemmin kaupoissa ympäri maata joudutaan ajoittain ja paikoitellen yhä myymään eioota.
Tavarattomat hyllyt kuuluvat kuolleeseen reaalisosialismiin, eivät nykyaikaiseen markkinatalouteen. Tavaralogistiikka on kehitetty tehokkuudessaan niin huippuunsa, ettei korvaavien kuljetusketjujen nopea rakentaminen saisi venyä kohtuuttomasti Ruotsin ja Tanskan tehtaiden kesälomien takia.
Tyhjät sokerihyllyt todistavat konkreettisesti, kuinka pienistä asioista nyky-yhteiskunta voi pahimmillaan haavoittua. Yritykset kansainvälistyvät, laajentuvat ja hakevat lisäarvoa osakkeenomistajille, mutta kun tulee mutkia matkaan, perustoiminnot tökkivät. Muutaman päivän toimituskatko oli vielä selitettävissä, mutta ei enää pidempi.
Jokin vuosi käytiin kiivas keskustelu siitä, oliko laitaa, että suomalaiset varusmiehet purivat ruotsalaisvanikkaa. Sokerin toimituspulmien takia olisi syytä pohtia huoltovarmuuskysymyksiä laajemminkin. Lähtökohtaisesti ei voi olla liikaa vaadittu, että sokerin kaltaisen peruselintarvikkeen tuotanto ja jakelu sujuisi aina normaalisti, ainakin rauhan aikana.
Sokeripula ei johdu siitä, ettei sokeria olisi. Suurin osa Suomessa syötävästä sokerista on pakattu palaneella tehtaalla. Sokerihyllyjä yritetään täyttää korvaavalla tuonnilla Ruotsista ja Tanskasta. Hyllyjen tyhjyydestä päätellen tässä ei ole oikein onnistuttu.
Suomen Sokeri, silloinen Cultor, liittyi 1999 yli miljardin euron hinnasta osaksi tanskalaista elintarvikejättiä Daniscoa. Suomen kilpailuviranomaiset hyväksyivät tuolloin fuusion sillä ehdolla, että Lännen Tehtaat voi ostaa sokeria muiltakin kuin Daniscolta. Sokeripula olisi nähtävästi nyt vielä pahempi, ellei näin olisi tuolloin menetelty.
Sokerinsyöntilakko ei tee varmasti yltäkylläisessä yhteiskunnassa kellekään pahaa. Erilaiset lakot perustuvat vapaaehtoisuuteen, eivät siihen, ettei jotakin tavaraa ole saatavissa. Kuluttaja äänestää helposti jaloillaan eli vaihtaa kauppaa tai muuttaa kulutustottumuksiaan, jos huomaa, että tulee toimeen ilmankin.
paakirjoitus@kaleva.fi