Viulisti Pekka Kuusisto on vetänyt Tuusulanjärvellä 20 vuotta festivaalia, joka ravistelee yleisöltä tukan sekaisin. Nyt Kuusisto jättää kekkerinsä ja suuntaa kohti uusia rajattomia seikkailuita.
Aloitetaan alkupaukusta.
Pakko kysyä heti kärkeen, mitä edellisiltana Saksassa oikein tapahtui. Poksauttiko Pekka Kuusisto käyntiin Big Bangin eli uuden universumin alkuräjähdyksen?
Viulisti naurahtaa kosmisen suurille sanoille. Niitä käytettiin hehkuttamaan suomalaisen osuutta Audin kulttuurifestivaalin avajaisissa Baijerin Ingolstadtissa.
– Oli hienosti järjestetty proggis. Yllättävän hyvin saatiin soitto välitettyä kymmenelle tuhannelle ihmiselle pitkin puistoa, Kuusisto kehuu kohtuukokoisin sanoin.
Puheen taustalla kimpoilevat Helsinki–Vantaan lentokentän äänet. Saksan-kone on juuri laskeutunut ja muusikko on palaamassa hetkeksi kotimaahan, vähän vaille miljoonannelta reissultaan.
Kuusisto on esiintynyt illalla jättiyleisön edessä solistina sekä johtanut uutta kumppaniaan, viriilistä kokeiluhengestään kuuluisaa kansainvälistä Mahler Chamber Orchestraa (MCO).
Orkesterin verkkosivut roihuavat nyt liekeissä. MCO julistaa, että ”Pekan” eli tuoreen taiteellisen partnerin kanssa luodaan lähivuosina musiikillisten elämysten intohimoinen maailmankaikkeus, jossa ei tunneta rutiineja eikä tyylien rajoja.
Kuvissa Kuusisto nauraa ja miesnuttura halkoo ilmaa.
Ryske jatkuu Tuusulanjärven rannoilla
Pekka Kuusiston koko ura on ollut rajojen rikkomista. Ilolla ja ryskeellä.
Viimeiset parikymmentä vuotta ryskettä on kuulunut joka kesä Tuusulanjärven rannoilta, metsistä ja Suomen taiteen kultakauden ateljeekodeista.
Kuusiston johtamassa Meidän festivaalissa on mullistettu käsitys siitä, mitä kamarimusiikkitapahtuma voi olla.
”Festivaalin tavoitteena on olla lempeä ravistus, joka saa tukan vähän sekaisin ja suojakilvet putoamaan”, on Kuusisto itse määritellyt.
Käytännössä: yhteen on saatettu tiede ja taide, ihmiskunnan murheet ja toivot, yllättävät keskustelut sekä joten kuten kaikki tunnetut musiikkityylit ja -perinteet.
Ylioppilaskunnan laulajat on esiintynyt Ainolan metsässä, Pekka Kuusisto soittanut 20 metriä leveässä punaisessa mekossa ja yleisö soutanut itsensä kirkkoveneillä konserttipaikasta toiseen.
Meidän festivaali on ollut konserttikäytäntöjen kihisevä ja kupliva koelaboratorio. Kuusisto on testannut Suomen suvessa ideoita, joita nyt vie avaraan maailmaan.
Kuusiston pitkä ja värikäs kausi Meidän festivaalin taiteellisena johtajana päättyy tähän kesään.
Hetki lopettamiselle on Kuusiston mukaan mitä luontevin. Palat loksahtivat nyt kohdalleen.
Työpari, festivaalin toiminnanjohtaja Johanna Råman muuttaa Pariisiin johtamaan Suomen Ranskan instituuttia ja myös Järvenpään keskeiset virkamiehet vaihtuvat.
– Ei tuntunut järkevältä, että kaikkien uusien tyyppien keskelle jäisi yksi muinaismuisto kertomaan, miten nää jutut on aikaisemmin tehty, 41-vuotias Kuusisto nauraa.
Taiteellisen johtajuuden perii nelikko, kovassa nosteessa oleva Kamus-kvartetti, jonka touhut ovat jo pitkään linkittyneet Meidän festivaaliin.
Viime syksynä Kamus oli mukana organisoimassa festivaalin uutta pullistumaa, kolmea konserttikiertuetta pitkin maata.
Hiljaisuutta rikottiin muun muassa Paavolan suuren tammen katveessa Lohjalla, tyhjässä logistiikkahallissa Espoossa, yksityiskodissa Inarin Muddusjärvellä sekä Iloisen pässin maalaispuodissa Parikkalassa. Tavanomaiset konserttisalit kierrettiin kaukaa.
Kristian Smedsin Tabu oli kimmoke uuteen
Outo meno ja yllättävät käänteet eivät Pekka Kuusiston elämästä katoa. Kimppa Mahler Chamber Orchestran kanssa on vain yksi uusista poluista.
Ura on siinä pisteessä, että mies voi koko lailla vapaasti valita, mitä tekee.
– Haalin nyt itselleni duuneja, missä mun kosketus musiikkiin on joku muu kuin se, että mä soitan sitä viululla.
Yksi esimerkki on yhteistyössä Samuli Kosmisen kanssa sävellettävä soundtrack ensi keväänä valmistuvaan uuteen Muumilaakso-animaatiosarjaan.
Uudet suunnat virisivät pari vuotta sitten Kansallisteatterissa, Kristian Smedsin ohjaamassa Timo K. Mukan Tabussa.
Kuusisto oli näkösällä ehkä kolme minuuttia mutta tuotti koko puolitoistatuntisen esityksen musiikin ties millä soittimilla sekä omalla äännellään.
– Se oli kauhean voimakas kimmoke.
Aviciita tulkiten
Meidän festivaalin ohjelmistossa kohtaavat tänäkin kesänä monen alan lahjakkuudet.
Yksi vieraista on Marko Ahtisaari, Kuusiston sanoin ”maailman sydämellisin ja välkyin tyyppi”.
Ahtisaari nimitettiin äskettäin tärkeään tehtävään, Helsingin juhlaviikkojen uudeksi taiteelliseksi johtajaksi. Pekka Kuusisto huseerasi taustalla Juhlaviikkojen konsulttina, ja Ahtisaaren nimi pomppasi esiin juuri hänen ehdokaslistaltaan.
Meidän festivaalilla Ahtisaari isännöi illan, jonka aihe on elektroninen musiikki mielenterveyden vaalijana.
Luvassa on muun muassa Kuusiston ja Maria Ylipään esittämiä tulkintoja huhtikuussa kuolleen ruotsalaisen Tim Berglingin eli Aviciin lauluista.
– Saatiin kasaan sellainen kokonaisuus, missä Aviciin biisien soittaminen on jotakin muuta kuin melodramaattinen nyyhkyjuttu, Kuusisto toteaa.
Tähteyden paineet kävivät yli Aviciin voimien. Maailmaa kiertävä Kuusisto aavistanee, millaista ruotsalaisen elämä oli?
– Kyllä tässäkin lajissa pystyy vetämään päin seinää, jos oikein yrittää. Mulla on kuitenkin ympärilläni paljon ihmisiä, jotka haluaa, että tää touhu kestää vuosikymmeniä eikä vain vaikka viisi vuotta.
– Mulla on myös iso onni tehdä työtä, missä jatkuva julkisuudessa oleminen ei ole tarpeen.
– Jos olisin toipumassa jostain haimatulehduksesta, kukaan ei patistaisi mua haastatteluihin, Kuusisto vertaa Aviciin kohtaloon.
Suunvuoro asiantuntijoille ja vapautumiselle
Meidän festivaalilla on oltu tukevasti hyvän puolella, propagoitu ympäristönsuojelua ja ihmisoikeuksia.
Voiko festivaalia pyörittämällä parantaa maailmaa?
– Kyllä varmasti, joo. Ollaan jaettu tietoa ja ohjattu lipputuloja järjestöille. On myös annettu suunvuoro asiantuntijoille, mikä sekin on näinä valeuutisten aikoina ihan hyvin.
Viime kesänä teemaa kommentoi teos, jonka huipennuksessa presidentti Trump aukoi suutaan valkokankaalla ja yleisö sai mölistä äänet.
– Se oli älyttömän vapauttavaa! Hjuuuts!
Pekka Kuusisto ja Ellinoora samalla lavalla
Yllättäviä yhteyksiä virittävän festivaalin perusti Järvenpään Sibelius-seura vuonna 1997.
Alkuperäinen nimi, Tuusulanjärven kamarimusiikki, vaihtui vuonna 2010 Meidän festivaaliksi.
Vuodesta 1999 vuoteen 2006 festivaalin taiteellisina johtajina toimivat veljekset Jaakko ja Pekka Kuusisto. Vuodesta 2007 tapahtuma on ollut Pekka Kuusiston vastuulla.
Meidän festivaali luonnehtii itseään kunnianhimoisilla määreillä: ”ennakkoluuloton”, ”kulttuurielämää uudistava”, ”yhteiskunnallisesti valveutunut” ja ”poikkitaiteellisista tempauksistaan tunnettu”. Festivaali on palkittu muun muassa vuoden 2013 musiikin valtionpalkinnolla.
Taide kohtaa tieteen
Tänä vuonna Meidän festivaali järjestetään Tuusulanjärvellä 22.7.–28.7. Kesän teemaksi on valittu Sielu.
Festivaalilla esiintyy laaja joukko musiikin, kirjallisuuden ja luonnontieteiden ammattilaisia. Paikalla ovat esimerkiksi pianistit Ingfrid Breie Nyhus ja Iiro Rantala, viulisti Malin Broman, Kamus-kvartetti, jääkiekkovalmentaja Alpo Suhonen, kirjailija Pauliina Rauhala sekä aivotutkija Mona Moisala.
Kuusistolla monta keikkaa
Taiteellinen johtaja Pekka Kuusisto loikkii tapojensa mukaan tilaisuudesta toiseen. Järvenpää-talossa hän esiintyy yhdessä poplaulaja Ellinooran kanssa.
Festivaalin lääketiedepäivän teema on syöpä. Aiheesta kuullaan tutkija Suvi Savolan puhetta ja nähdään Maija Tammen valokuvia. Pekka Kuusisto soittaa teemaan liittyvän Perttu Haapasen uutuusteoksen In vitro. Syyskuussa konsertti toistetaan Lontoon Wigmore Hallissa.
Festivaalin ohjelma löytyy osoitteesta ourfestival.fi
