Sormenjälkiä ei vissiin tartte jättää?, Aune Perälä kuiskaa Jaana ja Tiina Leviäkankaalle eduskuntatalon sisäänkäynnissä pilke silmäkulmassa. Kolmikko on juuri kivunnut tuuliset portaat kohti valtakunnan paraatipaikkaa ja ilmoittanut luukun takana kyselevälle nuorelle naiselle millä reissulla sitä eduskunnassa oikein ollaan. Tulohötäkässä nimet meinaavat unohtua sanomatta ja virkailija pyytää palaamaan takaisin. Naiset saavat vierailijakortit rintaansa ja laukkujen läpivalaisun jälkeen edessä on eduskuntatalon pääaula. Tätä ei ole ennen nähty kuin televisiossa.
"Viime kesänä kävin ensimmäistä kertaa koko Helsingissä. Tiinan kanssa lähdettiin minun veljen luokse. Silloin sanottiin, että käydään sitten ottamassa kuvia eduskuntatalon portailla. Kuvat jäivät ottamatta, mutta kai se oli joku enne", kempeleläinen Jaana Leviäkangas myhäilee.
Viime keskiviikkona tehty matka Helsinkiin ja vierailu eduskuntatalolle oli sattuman sanelemaa. Jäljet johtavat elokuussa pidetyille Oulun Suurmessuille, jossa Leviäkangas vieraili tyttärensä kanssa. Kymmenvuotias Tiina-tyttö kyseli eduskunnan osaston nähdessään, että mikä se tuo oikein on ja voitaisiinko siellä pistäytyä. "Esittelin sen semmoiseksi politiikkaosastoksi. Minua ei kiinnostanut mennä sinne ollenkaan, mutta Tiinan pyynnöstä sitten kävimme siellä."
"Taidettiin olla osastolla kokonaiset kolme minuuttia. Sen aikaa oltiin, että täytettiin kilpailulomake. Vastasin muutamaan kysymykseen ja se oli siinä. Unohdin koko asian samantien", Jaana selvittää.
Ei siis ihme, että tiedotussihteeri Catharina Somerkosken puhelu eduskunnasta muutama viikko messujen jälkeen sai Jaanan melkein tärisemään. "En meinannut millään uskoa, että minä olen jotain voittanut. En ole koskaan aikaisemmin voittanut mitään enkä edes muistanut koko eduskunnan osastolla täytettyä kilpailulomaketta. Kun Catharina sitten kertoi, että edessä on palkintomatka eduskuntaan, minun oli heti pakko soittaa Tiinan kummitädille, niin tohkeissani olin."
Kummitätiä, Aune Perälää, naurattaa vieläkin Jaanan reaktio. "Melkein sokissa oli koko ihminen. Sopersi ettei koskaan ole voittanut mitään ja nyt sitten kävi tämmöinen tuuri. Jaana pyysi heti minua mukaan reissulle, jos se vain olisi mahdollista", Aune muistelee kuumaa puhelua.
Kempeleen naiset ovat tiivis kolmikko. He ovat toistensa kanssa tekemisissä paljon. Huumori natsaa yhteen ja he näyttävät ymmärtävän toisiaan puolesta sanasta. "Saatetaan välillä puhua mitä sattuu. Semmoista hassua höpöttämistä", naiset nauravat.
Jaana Leviäkangas sanoo monesti miettineensä mitä eduskunnassa oikein puuhataan.
"Kun tiedotusvälineitä seuraa, koko eduskunta vaikuttaa suurelta mysteeriltä. Istuntosalikin vaikuttaa välillä melkein tyhjältä", Jaana ihmettelee eduskunnan ensimmäiselle varapuhemiehelle Markku Koskelle, joka on kutsunut vieraat huoneeseensa. Koski selittää edustajien työskentelyä ja esittelee kuinka kansanedustajilla on huoneissaan monitorit, joista voi tarvittaessa seurata istunnon kulkua.
Kosken oma huone on puhemiehen käytävän varrella, josta on suora yhteys istuntosaliin. Huonetta hallitsee talonpoikaissäädyn pitkäaikainen puhemies C.J.Slotte, jonka Akseli Gallen-Kallela tallensi maalaukseen. Sohvan, nojatuolien ja työpöydän lisäksi tilaan ei juuri muuta mahdu. Huoneen nurkassa könöttää pieni rinkka, jota Koski kertoo tarvinneensa edellisviikonloppuna erämetsällä. Jaana Leviäkankaan Kempeleen tervehdyksenä tuomat mukit päätyvät todennäköisesti hyllylle, jossa on tuliaislahjoja muiltakin.
Tiina Leviäkangas kertoo reippaasti Koskelle kuinka hän kantaa huolta Kempeleen rakentamisesta.
"Yksi urheilukenttä on mennyt, kun paikat rakennetaan täyteen kerrostaloja", Tiina tilittää. Tyttö ei arastele ottaa kantaa asioihin. Kummitäti kertoo, että ensimmäisen mielenosoituksen luonnon puolesta kummilapsi järjesti jo neljävuotiaana. Varapuhemiehelle muistetaan kertoa myös Kempeleen hyvät asiat, joita on kasapäin. "Aamulla piti oikein taksimieheltä kysyä, että sanopa onko Kempeleessä mitkä asiat huonosti. Ei löytänyt sekään mitään", Aune sanoo.
Kansanedustajien työskentelykeskustelua jatketaan lounaspöydässä. Pohditaan yhdessä miten saataisiin eduskunta lähemmäksi kansaa. Jaana Leviäkangas sanoo huomanneensa kuinka vaalien aikana luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Sitten kansanedustajat katoavat kuin puhallus tuuleen. Koski selittää kuinka työ ei ole niin yksinkertaista ja että yksi edustaja on vain pieni ratas isossa myllyssä.
Puheenaihetta kevennetään. Aune Perälä muistaa yhtä äkkiä, että hänen piti muistaa välittää terveiset.
"Yhtenä päivänä kävelin keskustassa, kun yksi mummo huusi, että Aune, tule tänne! Kun te menette sinne eduskuntaan, niin sanokaa kaikilta Kempeleen mummoilta pääministeri Matti Vanhaselle terveisiä. Kertokaa, että me ollaan kaikki ihan lääpällään siihen, yli puoluerajojen", Aune nauraa. Markku Koski lupaa terveisten menevän perille.
Tiedotussihteeri Catharina Somerkoski kuvaa eduskuntataloa Kempeleen-vieraille kokonaistaideteokseksi. Vuonna 1931 valmistuneen talon suunnittelija, arkkitehti J.S. Sirén halusi, että jokainen yksityiskohta täydentää kokonaisuutta. Valtiosalissa, eduskuntatalon olohuoneessa, vieraita ällistyttää tilan korkeus sekä marmorin ja Kolmårdeninkiven kiilto. Seinällä olevien entisten puhemiesten, joista on sittemmin tullut presidenttejä, etsitään Kekkosen kuvaa. Tiina arvelee, että valtiosalin yksi ovi painaa 700 kiloa eikä arvaus mene kauas: ovi painaa 500 kiloa ja sillä on korkeutta viisi metriä.
"Tuosta mahtuisi hyvin Kempeleen seurakunnan entinen kanttorikin kulkemaan", Aune Perälä huomauttaa.
Vanhassa suuren valiokunnan huoneessa Catharina Somerkoski selvittää vieraille valiokuntatyöskentelyä. Jaana Leviäkangas on ilmiselvästi kiinnostunut ja haluaa tarkasti tietää missä järjestyksessä asiat etenevät. Tiina käyttää aikansa istumalla puheenjohtajan tuoliin ja kokeilemalla millainen valo erikoiseen lamppuun syttyy. Aune Perälä haluaa tietää kuka on maalannut huoneen tukinuittoa kuvaavan taulun. Maalaus on Pekka Halosen Tukinuitto vuodelta 1925.
Eduskuntatalon kansalle tutuimmassa paikassa, istuntosalissa, vieraat saavat selvityksen siitä, missä järjestyksessä kansanedustajat salissa istuvat eli edustajavuosiensa ja puoluekantansa mukaan. Aikoinaan Sauli Niinistö teki asiassa poikkeuksen: kerrotaan, että hän tupakkamiehenä halusi aina istua takarivissä.
"Miten täällä on muuten nuo turvallisuusasiat hoidettu? Heittelevätkö ihmiset alas esimerkiksi paperitölleröitä?", Aune kyselee Catarinalta. Häiriköinti on kuulemma todella harvinaista, siitä pitävät huolen eduskunnan turvallisuusmiehet.
Eduskunnan uudella puolella, lisärakennuksessa, hienous yllättää. Yllättävää on myös korkeuserot: 11 kerroksesta seitsemän on maanpäällisiä ja loput maanalaisia. Lisärakennukseen sukelletaan maanalaisen putken kautta, jossa voi ihastella kallioseinää ja kuunnella kuinka kiireiset korot kopisevat lattiaan. Vieraat kaipaavat potkulautaa ja saavat kuulla, että sellainenkin kyllä tarvittaessa löytyy. Jaana huomauttaa, että tänään on tehty ennätyksiä: lentokoneessa liideltiin pilvissä ja nyt kävellään maan alla.
Pohjakerroksen atriumpihalla on lisärakennuksen henkilöstöravintola, jonne avautuvat rakennuksen sisäpuoliset toimistohuoneet. Tilojen puun käyttö saa vieraat huokailemaan. "Onpa mahtavan näköistä."
Lisärakennuksen hississä tehdään läpileikkaus uudisrakennukseen. Hissi vie tutustujat ylhäälle, kansainvälisten asioiden yksikköön, minkä parvekkeelta avautuu huikea näkymä Helsingin ylle. Tasamaalta tulleita näkymä melkein huimaa.
Ison talon kiertely alkaa jo tuntua vieraiden jaloissa. Lisärakennuksen katutasossa sijaitsevassa kansalaisinfossa naiset lepuuttavat hetken jalkojaan eduskunnan esittelyvideoiden parissa, mutta vain hetken. Nyt alkaa olla jo kiire täysistuntoon. Muitakin kiireisiä käytäviltä löytyy. Lisärakennuksessa on yhteensä 295 työhuonetta. Ne kansanedustajat, jotka ovat siirtäneet tavaransa uusiin tiloihin, saavat mukavaa jumppaa seilatessaan uuden ja vanhan osan väliä.
Vierailupäiväksi sattuu täysistuntopäivä. Hyvissä ajoin ennen istunnon alkua käytävillä kaikuu kuin palohälytys, kun edustajia kutsutaan sisään. Kansanedustajat rientävät saliin ja kuittaavat itsensä paikallaolijoiksi. Lehterillä Jaana, Aune ja Tiina kurkkivat mielenkiinnolla tuttuja kasvoja. Paperina saatu istumisjärjestys helpottaa tunnistamista.
Monituntinen eduskuntavierailu alkaa olla pulkassa, mutta Helsinki-päivän ohjelma jatkuu vielä eduskunnan jälkeenkin. Lento kotiin lähtee vasta myöhään illalla, joten Catharina vie vielä vieraat metrolla Itä-keskukseen ostoksille.
Seuraavana päivänä Jaana Leviäkangas kuittaa matkan yhteenvetona, että "kerta kaikkiaan mahtava päivä".
"Vähän jännitti, että noteeraako ne meitä pohjoisen ihmisiä miksikään. Pelko oli turha. Meillä oli niin lämmin vastaanotto, ettei voi käsittää", Jaana Leviäkangas huokaili. Päivä Helsingissä oli ollut raskas, mutta antoisa. Siinä riittää muistelemista pitkäksi aikaa. Samalla koko päätösten tekeminen tuli jotenkin lähemmäksi.
Tiina Leviäkangas oli toivonut näkevänsä reissulla myös presidentti Tarja Halosen, mutta se toive ei tällä kertaa toteutunut. Sen sijaan Tiina sai kotiin viemisiksi nipun kansanedustajien nimikirjoituksia. Mukavia muistoja vaikkapa mummona katseltaviksi.