Lyhyellä matkalla Perämeren rannalta itärajalle kohdataan Suomen energiakeskustelun koko kirjo. Vaihtoehtoja on paljon, kilpailevia totuuksia samaten. Paikallisdemokratialle tämä on kova paikka.
Nostetaanpa katse Hailuodosta pohjoiseen noin vuonna 2020 ja panoraamataan kohti itää. Aivan ensimmäisenä silmiin osuu Iin edustalla Suurhiekan matalikolla valtava, satojen kolmisiipisten myllyjen muodostama tuulivoimapuisto. Sitten jo siinteleekin ydinvoimalan jykevä siluetti Simossa Karsikkaanniemen rannalla. Kun jatketaan sisämaahan, ennen Pudasjärven keskustaa Iijoki levenee Kollajan tekoaltaaksi. Sen takana traktorit ja rekat häärivät turvesoilla ja energiapuuta käsitellään poikki, pinoon ja pelleteiksi. Näin ollaan jo itärajalla paikassa, josta Shtokmanin kaasukentältä etelään menevän kaasuputken pienempi haara tulee Venäjältä jatkaakseen kohti Perämeren pohjukan teollisuuslaitoksia Raahesta Tornioon.
Siinä seudun tulevaisuus, vain muutaman kuukauden sisään julkaistuista uutisista päätellen.
Paitsi että ydinvoima on vaarallista, turhaa ja kallista. Tuulivoima ei riitä ja se on kallista. Tekoallasta ei saa rakentaa ja se on tarpeeton. Turpeen ja bioenergian lisääminen on niiden väärinkäyttöä. Eikä lisää kaasua nyt ainakaan Venäjältä hommata.
Koko suomalainen energiakeskustelu tuntuu nyt kulminoituvan Oulun lähialueen ilmiöissä, Suomenlahden sähkökaapelia lukuun ottamatta. Kaikki on mahdollista, kaikki on mahdotonta.
Hallitusohjelma tekee selväksi, että Kollajan allasta ei rakenneta. Niinpä sen rakentamisen ympäristövaikutusten arviointi voidaan hyvin aloittaa.
Kuudennesta ydinvoimalasta ei ole tehty mitään päätöstä, ei ylipäätään ydinvoiman lisärakentamisesta. Niinpä jo seitsemännelle voimalalle haeskellaan paikkoja eri puolilta maata, etenkin pohjoisesta.
Tuulivoima ei Suomen oloissa kannata, koska tuulienergian tuottamista ei tueta. Niinpä parhaillaan tehdään selvityksiä monta kertaa entistä isommista tuulivoimapuistoista.
Venäjän puutullien jälkeen kaikki liikenevä puu Suomesta tarvitaan metsäteollisuudelle. Niinpä puun käyttöä bioenergian tuotannossa aiotaan reippaasti lisätä.
Suurteollisuus tarvitsee energiaa. Niinpä Suomen itärajaa hipoen rakennetaan uusi valtava kaasuputki, jonka kaiken kaasun annetaan rauhassa mennä tuhansien kilometrien päähän Saksaan.
Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttäisi ennen muuta energian kuluttamisen selvää vähentämistä. Niinpä kaikkia uusia energiatuotannon lisäämisen muotoja perustellaan ilmastonmuutoksen torjumisella.
Kaikkea voidaan perustellusti puolustaa, kaikkea voidaan perustellusti vastustaa. Tämäntapaista keskustelua voisi pitää demokratian vahvuutena, jos siis kyse olisi demokraattisesta päätöksenteosta.
Kuntiin kaavailtuun ydinvoimalaan ottavat kantaa valtuutetut, jotka tätä ennen eivät unissaankaan olisi voineet kuvitella joutuvansa ottamaan kantaa mihinkään sellaiseen. "Ydinvoimala Vaalaan tai Simoon" olisi vielä tänä keväänä käynyt aprillipäivän otsikosta. Eipä käy enää.
Jo tämän vuoden aikana Fennovoima pyrkii löytämään kolme paikkaa, joissa aloitetaan ympäristövaikutusten arviointi. Yksi niistä menee ehdolle valtioneuvoston periaatepäätöstä varten, ja sinne voimala nousee, jos on koskaan noustakseen. Seuraavat kunnallisvaalit ovat syksyllä 2008. Aikataulu tarkoittaa, että kolmessa kunnassa ratkaiseva päätös halukkuudesta ydinvoimalaan tehdään nykyisen valtuuston aikana. Yhtä pitkäksi aikaa vaikuttavia kaavoituspäätöksiä on tehty faarao Kheopsin aikaan Egyptissä: kenen tontille rakennetaan seuraava pyramidi?
Kun nimittäin tehdään ydinvoimala, on myös hoidettava käytetyn polttoaineen loppusijoitus muutamaksi tuhanneksi vuodeksi johonkin. Olkiluotoon sellaista luolastoa louhitaan. Fennovoiman jätteiden loppusijoituksesta ei toistaiseksi tiedetä mitään; voimalapaikkakunta lienee yksi mahdollinen vaihtoehto.
Onko valtuutettujen pohdittava oman kunnan työllisyyttä, Suomen teollisuuden energiahuoltoa, globaalia ilmastonmuutosta, ydinvoiman turvallisuutta vai sitä, onko heillä todella kuntalaisten valtuutus tämän mittaluokan päätökseen?
Kaikkea se saksalainen siis saa aikaan. Suurhiekan tuulipuiston taustalla on saksalainen WPD -yhtiö, Fennovoiman ydinvoimalan tärkeimpiä taustayhtiöitä on saksalainen Eon, Shtokmanista etelään aiottu kaasuputki suuntaa Saksan tarpeisiin. Kollajalla ei saksalaisia toistaiseksi ole nähty.
On vielä aivan auki, mitä tästä kaikesta lopulta toteutuu. Monilla ihmisillä on syystäkin vahvoja mielipiteitä siitä, mitä pitäisi ja mitä ei ainakaan pitäisi tehdä. Noita mielipiteitä näkee tämänkin lehden lukijan sivulla melkein päivittäin. Pohjoisten energiahankkeiden vaikutukset paikallisesti ovat isoja ja pitkäaikaisia. Mutta kokeeko kuntalainen missään vaiheessa, että suomalaisen paikallisdemokratian kautta voisi mihinkään vaikuttaa mitään? Vai onko enemmän vaikutusvaltaa saksalaisissa pääkonttoreissa?
***
Risteilykausi on alkanut Kemissä. Black Watch -laivan seuraava satama on Luulaja, mutta mikä kumma estää Oulua ryhtymästä Kemin ja Luulajan rinnalle yhdeksi Perämeren etapeista? Matkailutuotekin on suoraan käsillä: Nallikarin ranta on kävelymatkan päässä Toppilan satamasta, ja valoisana kesäiltana se olisi turistille unohtumatonta eksotiikkaa.