Hämeenlinna Tähtihetkellään Ilari Filppula harhautti HPK:n konkaripakin Marko Tuulolan, jota monet ovat pitäneet vastaavissa tilanteissa lähes ohittamattomana.
Sunnuntain ottelu oli tasainen, mutta TPS ansaitsi voittonsa. Se oli pelasi jatkoerässä piirun verran aktiivisemmin ja Filppula oli lopussa pitelemätön.
HPK:lla on edessään kivikkoinen tie, jos joukkue mielii vielä puristaa mestariksi tänä keväänä. HPK pelaa seuraavat ottelut selkä seinää vastaan, sillä TPS on voiton päässä mestaruudesta.Kaiken kukkuraksi TPS pääsee yrittämään ottelusarjan katkaisemista hurmiossa olevan kotiyleisönsä edessä Turussa tiistaina.
HPK:lta vaaditaan ihmetekoja, sillä yksikään joukkue ei ole aiemmin noussut 0-3-tappioasemasta mestariksi SM-liigassa.
- Historiaa voidaan katsella kuinka paljon tahansa, mutta ei sillä ole loppuen lopuksi mitään merkitystä, kuittasi Tuulola HPK:n kannalta ikävät tilastot.
HPK heräsi vihdoin
Hämäläiset saattavat olla silloin tällöin hitaita innostumaan. Näin myös HPK, joka sai pelinsä kulkemaan vasta finaalijoukkuiden kolmannessa kohtaamisessa.
- HPK oli pirun hyvä, vaikka voiton pystyimme kaapimaankin. Se pelasi rohkeasti ja hyvin liikkuen, sanoi TPS:n Kai Suikkanen.
Ottelun avausmaalin teki ensimmäisessä erässä HPK-hyökkääjä Joonas Vihko, joka oli toipunut pelikuntoon edellisessä ottelussa saamastaan tällistä. Vihko iski osumansa siirretyn rangaistuksen aikana TPS-maalivahti Atte Engrenin torjunnan paluukiekosta.
TPS tuli tasoihin toisen erän alussa Marko Virtalan rangaistuslaukauksella. Rankkari tuomittiin, kun läpiajossa ollut Ville Vahalahti kaatui Jukka Laamasen käsittelyssä.
Päätöserässä HPK painosti. Joukkue pyöritti peliä TPS:n puolustuspäässä ylivoimalla ja tasakentällisin, mutta tulosta ei tullut. Kotijoukkue loi maalipaikkoja varsinkin ylivoimalla, mutta viimeistely ontui ja Engren torjui hyvin.
Ratkaisupaikkoja puolin ja toisin Minuutti ennen varsinaisen peliajan loppua maalivahti Lassila otti tyhmän jäähyn estämisestä. Yllättävän paljon jäähyjä pudotuspeleissä ottanut Lassila torppasi Tuomas Suomisen HPK-maalin tuntumassa. Lassilan intoa fyysiseen peliin lisäsi luultavasti se, että TPS-pelaajat luistelivat usein ahnaasti Lassilan reviirille HPK-maalille.
HPK selviytyi maalivahtinsa hölmöilystä kuitenkin säikähdyksellä ja pääsi jatkoajalle, kun TPS ei pystynyt hyödyntämään ylivoimaansa.
Jatkoajan alussa oli puolestaan TPS:n vuoro hölmöillä, kun sillä oli liikaa pelaajia jäällä. HPK jätti kuitenkin tilaisuutensa käyttämättä.
