Tuulivoima ei sähköntuotantomuotona ole vielä kannattava, mutta siitä huolimatta sen rakentamista ja kehittämistä on järkevää tukea.
Oulun Vihreäsaareen pystytettiin koko viikonlopun ajan Suomen suurinta, peräti kolmen megawatin tuulivoimalaa. Tuon nykypäivän tuulimyllyn mitat ovat niin suuret, että voi melkein jo puhua Oulun uudesta nähtävyydestä. Voimalan napakorkeus on 90 metrissä, ja sen roottorin lapojen kärjet viuhuvat korkeimmillaan 135 metrissä. Vihreäsaaren aiempi voimala kohosi 60 metriin.
Kansantajuisesti ilmaistuna voimala tuottaa Oulun tuulilla energiamäärän, joka vastaa kolmentuhannen kerrostalokaksion vuotuista tarvetta. Tuulivoimaloiden kehittämisessä on siis jo ylletty kokoon, jossa yksittäisilläkin voimaloilla voi olla jo tärkeä merkitys paikallisessa energiantuotannossa.
Suomessa tuulivoimaloiden määrä on viime vuosina noussut tasaisesti. Nyt on päästy jo 90:een. Voimaloiden koon kasvukaan tuskin pysähtyy kolmeen megawattiin. Toistaiseksi tuulivoiman osuus Suomen energiantuotannossa on kuitenkin olematon, promillen luokkaa. Kovin korkeaksi tuo lukema ei voi lähivuosina kohotakaan. Suomen teollisuuden tarvitsema ja kylmän talven vaatima lämmitysenergia tuotetaan meillä aina pääosin muin keinoin.
Tuulivoiman selkeänä kilpailuvalttina on sen uusiutuvuus ja päästöttömyys. Tuulivoiman maisema- ja meluhaitoista on noussut keskustelua Suomessakin, mutta järin suurista ongelmista ei nykyisillä voimalamäärillä voi puhua. Järkevää kuitenkin olisi, että jos ja kun voimaloiden määrä kasvaa, laitteet kootaan ryhmiin eikä ripotella niitä sinne tänne pitkin rannikko- ja tunturimaisemaa.
Maisemallisten ongelmien esiin nostamisessa on esiintynyt yliherkkyyttäkin. Laitteinahan nykyisiä tuulivoimaloita voi ehkä kutsua jopa kauniiksi; rumina niitä on vaikea pitää.
Tuulivoiman pääongelma on edelleen sen tuottaman sähkön kalleus. Tuotantoa ei ole saatu taloudellisesti kannattavaksi. Esimerkiksi Ouluun nousevaa uutta voimalaa kauppa- ja teollisuusministeriö tukee 40 prosentin avustuksella.
Tuulivoimaloiden koon kasvu lisää kuitenkin tuotantomuodon kannattavuutta. Parhaimpiin kannattavuuslukemiin on mahdollista päästä tuulen voimakkuuksien perusteella Lapin tuntureilla. Siellä ongelmana tosin on huurteen muodostuminen voimaloiden rakenteisiin. Tekniikan kehityksen voi olettaa helpottavan tätäkin pulmaa.
Vaikka tuulivoimasta ei sähköntuotannossa vielä ole saatu menestyvää bisnestä, kannattaa tuulivoimaa rakentaa lisää ja tukea sen kehitystä ja tutkimusta julkisinkin varoin. Tuulivoimatekniikka ja -tietämys ovat maailmalla selviä kasvualoja.
Suomessa ei ehkä yleisesti olla selvillä, kuinka suuresta asiasta on jo monessa maassa kysymys. Kun Suomen tuulivoimaloiden yhteenlaskettu tuotantoteho oli viime vuoden lopussa 51 megawattia, oli tuulivoiman pioneereihin kuuluvan Tanskan lukema 3 100 ja Saksan peräti 16 400 megawattia. Energiapulaansa ydinvoiman ja hiilen avulla pikaista helpotusta hakeva Kiina on päättänyt valtavista investoinneista myös tuulivoimaan. Suomi on tätä nykyä tuulienergian tuottajana EU:n jälkipäätä.
Suomalaista tuulivoimaosaamista on jo viety maailmalle, ja kysynnän voi olettaa yhä kasvavan. Jos täällä jäädään nyt jälkeen kehityksestä, on kuilua alan teknologisessa tietämyksessä aina vaikeampi kuroa umpeen jälkeenpäin.