Oulun ylioppilasteatteri: Poltettu oranssi. Ohjaus ja sovitus Sini-Sisko Kalajoki. Lavastus Eija Syväniemi, Riika Ratia, Riikka Koivula. Puvut Leila Saanio ja Johanna Pulkkinen. Valaistus Jussi Pöntinen, Riika Ratia. Rooleissa: Tuuli Jartti, Jarmo Taimen, Jukka Isokoski, Merja Vähäkuopus, Riikka Koivula. Ensi-ilta 11.4. Nukun pieni sali.
Oulun ylioppilasteatteri uhmaa aikaa tarttuessaan Eeva-Liisa Mannerin psykoanalyyttiseen näytelmään Poltettu oranssi, mutta ei polta sormiaan.
Tekstissä loimuaa yhä voimakkaana ylipsykologisoinnin, syyllistävän kasvatuksen ja uskonnollisen aivopesun kritiikki, vaikka toisaalta aika on huuhtonut viemäriin kaiken maailman psykoanalyyttisen huuhaa-unisymboliikan: patjat, veneet ja hevoset.
Irrationaalilla ja ihmisen mielen salaisuuksilla on silti kiinnostava leikitellä teatterissa. Kaikki me olemme tavallaan ihmiskokeita.
Mannerin tekstin runolliseen ja ihmismielen syvyyksillä juhlivaan puoleen ajan hammas ei ole pystynyt.
Ohjaaja Sini-Sisko Kalajoki soittelee ryhmää sordiinolla. Esitys ei etsi hulluuden rajoja ja piehtaroi vääntyneiden minäkuvien peilisaleissa vaan parhaimmillaan pysähtyy ihmisen äärelle.
Tänä päivänä muutkin kuin nuoret tytöt ovat onnettomia, hukassa ja eksyksissä. Kosketuspintaa tekstillä on laveasti, eikä se kyllä kovin koomiseksi voi kääntyä.
Tuuli Jartti on Marina Kleinina herkkä ilmestys, yhtä aikaa eteerinen ja lihallinen. Hän liihottelee roolissa mukavan kevyesti ja pakottomasti. Tyttö nimeltä Poltettu oranssi näkee ja kokee elämässä mustaa ja punaista - ihan niin kuin Mannerin runoesikoisen nimessä.
Roolin problematiikka on siinä, että pitää esittää ehkä tervettä ihmistä, jonka muut tulkitsevat sairaaksi. Jartti on Marinana raikas ja uskottavan ailahteleva. Pinta on tyyni, mutta sisällä myrskyää. Se tekee roolityöstä mielenkiintoista seurattavaa.
Jarmo Taimenen tohtori Fromm on joviaali sielutieteilijä, joka jaksaa selitellä ja ihmetellä. Hirviön rooli on säästetty Marinan äidille, jota esittää Merja Vähäkuopus. Hän on syöjättärenä näyttävä ja tukahduttava ilmestys. Tahdottoman isän ja aviomiehen mahdollisimman väritön ja väistelevä rooli on Jukka Isokoskella.
Esityksen puvustus on linjakas. Etenkin Marinan, äiti Amanda Kleinin ja tohtori Frommin asut ovat hienot ja tukevat roolihahmoa. Näytelmän henkeen olisi istunut vielä autiompi ja askeettisempi lavastus, eksistentiaalinen tyhjyyden tuntu.
Ylioppilasteatterin Poltetun oranssin intensiteetti kestää juuri ja juuri kaksi tuntia. Pari pientä ylilyöntiä mahtuu mukaan mekanistisen naamiotanssin ja katsojan nenän piipauttelun muodossa.
Oulun ylioppilasteatterin Poltettu oranssi ja Lapin ylioppilasteatterin Sudenmorsian edustivat Pohjois-Suomea Ylioppilasteatterifestivaaleilla viikonloppuna Kuopiossa.