"Mahtavaa oli. Töitä vähän teetti, kun tuuli niin kovasti", rovaniemeläinen Janne Remes sai onnelliselta ololtaan ja suonissa vielä jylläävältä adrenaliiniltaan sanottua. Mies oli juuri hypännyt pienkoneesta kahden kilometrin korkeudelta, leijaillut hetken ilmassa ja tömähtänyt sitten hallitusti kahdelle jalalle maan kamaralle.
Tämäkin hyppy oli osa Oulun ja Kemin Laskuvarjokerhojen sekä Napapiirin Laskuvarjourheilijoiden järjestämää, neljäpäiväistä leiriä, jossa lajin harrastajat hyppäävät aamusta iltaan.
"Paikalla odotetaan käyvän yhteensä 60-80 laskuvarjohyppyjen harrastajaa ympäri Suomen. Toiset tulevat koko ajaksi, toiset vain päiväksi. Hyppääjillä on käytössä kaksi lentokonetta", Oulun Laskuvarjokehon tiedotussihteeri Satu Launonen kertoo.
Perjantaina hyppysää oli muuten loistava, mutta tuulen vuoksi hyppääjät joutuivat välillä pötköttelemään maassa ja odottelemaan sään tyyntymistä.
"Ilmatilan eri kerroksissa tuulee eri voimakkuuksilla ja mahdollisesti jopa eri suuntiin. Alhaalla voi tuulla aivan eri tavalla kuin tuolla ylhäällä", tandemhyppymestarina leirillä toimiva Janne Yliriesto sanoo. Yliriesto hyppäyttää leirillä laskuvarjohypystä kiinnostuneita. Tandemhyppy eroaa normaalista hypystä siten, että kaksi henkilöä hyppää samalla varjolla.
Laskuvarjohypyssä on monta erilaista kilpailumuotoa. FS-hyppäämistä eli kuviohyppäämistä harrastava oululainen Eija Jouhten valmistautuu Aero Nutz -joukkueensa kanssa kohtapuolin pidettäviin SM-kisoihin.
"FS-hypyssä on viiden hengen joukkue, josta neljä tekee kuvioita ja yksi kuvaa vierestä", Jouhten kertoo. Tuomarit arvostelevat ennalta määrätyt hyppykuviot kuvatun materiaalin perusteella.
Laskuvarjohyppy on urheilulaji ja vaatii paljon harjoittelua. "Ei se ole, että mennään vain koneeseen ja hypätään alas. Laji vaatii hyvää kuntoa ja kehonhallintaa sekä paljon kuivaharjoittelua. Kun olet ilmassa ja tulet 190 kilometriä tunnissa alaspäin niin hyvin pienetkin liikkeet vaikuttavat.Talven pimeinä iltoina olemme harjoitelleet maassa rullien päällä olevien lautojen kanssa", Jouhten hymyilee.
Jouhtenen mukaan lajissa on mukavinta porukalla yhdessä tekeminen ja onnistumisen tunteen kokeminen. "Sekä vapaassa pudotuksessa tuleva fiilis. Vapaa pudotus on elementtinä ihmiselle outo, ei sitä tunnetta oikein ymmärrä jos ei ole kokenut."
Laskuvarjohyppääjät hyppäävät normaalisti noin kolmesta tai neljästä tuhannesta metristä. Jouhten hyppäsi perjantaina Pudasjärvellä uransa 900. laskuvarjohypyn. Pelottaako koskaan?
"Aluksi pelotti, ensimmäiset noin 15 hyppyä. Lentokoneen ovella aina mietin, että mitä ihmettä minä teen, mutta sitten kun sai vaijerin auki ja ilmalennon jälkeen jalat maahan, niin tuli tunne, että äkkiä uudestaan", Jouhten muistelee.
Laskuvarjohyppy on extreme-laji, jonka harrastaminen ei kaikille sovi. Lajia ei voi mainostaa turvallisena, mutta sen riskit on minimoitu tarkkaan määrätyillä laeilla ja määräyksillä sekä pakollisella koulutuksella.