Sosiaalidemokraatit viimeksi, vihreät aikaisemmin esittivät niin sanottujen Windfall-voittojen panemista verolle. Windfall merkitsee suomeksi tuulenkaatamaa, ja sillä tarkoitetaan ilman merkittäviä ponnistuksia aikaansaatua rahantuloa.
Windfall-veroa on esitetty kohdistettavaksi tuloihin, joita vanhalla vesivoimalla ja ydinvoimalla sähköä tuottavat yhtiöt saavat päästökaupan ansiosta. Vesi- ja ydinvoimalla sähköä tuottavien yhtiöiden ei tarvitse maksaa päästöoikeuksista, mutta päästökaupan ansiosta myös niiden myymän sähkö hinta nousee. Kyse on siis tämän ansiottoman arvonnousun leikkaamisesta.
Päästökauppajärjestelmä nostaa sähkön hintaa riippumatta siitä, miten sähkö on tuotettu ja aiheuttaako se ilmastopäästöjä vai ei. Päästökaupan on laskettu kartuttavan sähköyhtiöiden kassaa 1,8 miljardilla eurolla vuodessa. Osa tästä on juuri tuota ansiotonta tuloa.
Varjobudjettiesityksessään sosiaalidemokraatit laskevat tällä tavoin voitavan kerätä peräti 375 miljoonaa euroa. Summassa lienee pieni demarilisä, sillä tähänastiset arviot veron tuotosta ovat liikkuneet 30 ja 300 miljoonan euron välimaastossa. Yhtä kaikki summa on merkittävä.
Vaikka kuinka verojen korotuksia vastustaa, tässä esityksessä on itua; etenkin, kun valtion on revittävä jostakin lisää rahaa. On käsittämätöntä, että suuret sähköntuottajat pääsisivät lihomaan päästökaupan siivellä tekemättä itse mitään asian eteen.
Windfall-veroa on käsitelty hallituksessa, mutta ainakaan vielä se ei ole johtanut mihinkään. Keskustasta on näytetty vihreää valoa, kokoomuksesta punaista. Tosin kokoomuksen suunnallakaan ajatusta ei ole täysin survottu suohon.