Rauhan aikana on tapana aprikoida, olisiko edellisestä sodasta pitänyt jotakin oppia. Yleensä ei olisi, parempi olisi ollut jättää koko sota käymättä.
Kuudenkymmenen vuoden takainen Lapin sota on hyvä esimerkki: mitä järkeä oli tolvata perä perää pitkin jänkiä ja tuhota kaikki mitä eteen sattui? Kaiken kaikkiaan se sota oli aika nolo. Ensin oltiin saksalaisten kanssa aseveljiä ja pidettiin vieraina. Sitten heistä tuli vihollisia ja heidät pakattiin vapaaehtoisine matkamuistoineen juniin, jotka lähtivät kohti Saksaa, tarkemmin sanottuna Aavasaksaa. Perään vollottamaan jäi Vesa-Matti Loiri ja muutama muu, eikä aikaakaan kun ruvettiin veljeilemään neukkujen kanssa. Sekään ei ollut pitkän päälle kovin kunniakasta, koska sittemmin neukutkin katosivat.
Mutta ehkä juuri tässä takinkäännössä olisi jotain opittavaa. Oululaiset ovat aina olleet eteviä haistamaan tuulensuuntia ja asettumaan vikkelästi kulloiseenkin myötätuuleen. Se varmaan johtuu siitä, että Oulusta on aina lähdetty merille. Siellä tuulee melkein aina ja tuulen suunnalla on merkitystä. Kuivalla maalla tämä taito on kohdistunut erityisesti tulossa oleviin muutoksiin, jotka on Oulussa osattu vainuta etukäteen.
Vuonna 1944 puolenvaihto johtui osittain pakosta, mutta oli siinä mukana myös aitoa opportunismia. Kun Ouluun perustettiin uutta Suomi-Neuvostoliitto-seuraa vain muutamia viikkoja välirauhan teon jälkeen, kaupunkilaisia änkesi perustavaan kokoukseen niin paljon, etteivät kaikki sisälle mahtuneet.
Venäläisten kavereiksi oli osattu heittäytyä myös 1800-luvun alussa. Silloin Oulun porvarit kävivät idänkauppaa täyttä päätä jo paljon ennen kuin Suomi liitettiin Venäjään. Kauaskatseisuuden palkkiona Oulu sai sittemmin ottaa vastaan itsensä keisari Aleksanteri I:n valtiovierailulle. Puoli vuosisataa myöhemmin Oolannin sodan aikoihin älyttiin myydä valtavat määrät varastoitua tervaa englantilaisille juuri ennen kuin nämä rupesivat polttamaan Oulua ja ennen muuta tervaa - omaansa.
Oulussa oivallettiin sekin, että hilavitkuttimilla on parempi tulevaisuus kuin hylamaidolla, joten meijeristä tehtiin teknologiakylä. Pienempiä esimerkkejä oululaisten osaamisesta takinkäännön alalla on historia väärällään.
Tätä oululaista kykyä voidaan varmaan käyttää edelleen, kun vain tulee sopivia tilanteita. Nykypäivänä niitä tuottaa lähinnä EU. Tähän saakka Oulun läänissä on erikoistuttu ennen kaikkea EU:n vastustamiseen. Se ei ole täysin onnistunut, sillä EU on vain laajentunut. Olisikohan nyt aika ruveta muhinoimaan Turkin kanssa, koska siitä on kumminkin tulossa EU:n uusi jäsen. Oulu voisi päästä Turkin ystävien eturintamaan, mistä voi hyvinkin olla hyötyä tulevaisuudessa. Rohkeimmat visionäärit voivat jopa heittäytyä julkisesti kannattamaan George W. Bushia. Jos hänet valitaan uudelleen USA:n presidentiksi, kukaties hän tekisi ensimmäisen valtiovierailunsa Ouluun.
Kotimaisia tarpeita varten Ouluun kannattaisi perustaa esimerkiksi uusi ilmatieteen laitos tai ainakin meteorologinen tiedekunta, koska täällä jo luonnostaan ollaan näin hyviä tuulenhaistajia.