Oulussa sanovat, että se on raha, joka tuoksuu. Kun saapuu kaupunkiin sopivien tuulen aikaa, tuohon pistävään löyhkään ei voi olla kiinnittämättä huomiota. Näinä päivinä tuulahdus Oulun tuntua levittäytyy myös maaseudun ylle. Jotkut sanovat sitäkin rahan tuoksuksi, vaikka se on ehtaa lannan tai lietelannan hajua.
Eläinlannan hajuun tuskin kiinnitettäisiin suurtakaan huomiota, ellei lannan ajo pelloille tapahtuisi kertarysäyksellä juuri, kun kevät puhkeaa kauneimpaan kukkaansa, ja ihmiset kömpivät majoistaan ulkoilmaan pitkän ja pimeän sisällä vietetyn talven jälkeen.
Sille, että talven lannat ajetaan pelloille nyt, on vissit syynsä. Euroopan unioni pani Suomen toimimaan näin. Lantaa ei saa ajaa enää jäiseen maahan niin kuin aikaisemmin. Näin siksi, etteivät sen sisältämät ravinteet valu sellaisenaan vesiin ja kasvata niiden rehevöitymiseen johtavaa kuormaa.
Periaatteessa maalla haisee vain vähän aikaa. Hajuhaittojen, haihtumisen ja valumien estämiseksi pellolle levitetty eläinlanta on mullattava tai pelto kynnettävä välittömästi, viimeistään vuorokauden kuluessa.
Käytännössä näin toimitaankin, mutta kun kukin tila hoitaa homman oman aikataulunsa mukaisesti, saattaa hajupilvi leijalla kyläkulmien yllä viikkokaupalla. Oululaiset sanovat tottuneensa rahan hajuun. Niin on totuttu maallakin, mutta eivät kaikki ainakaan nykykäytännön mukaiseen yht´äkkiseen hajuhyökkäykseen.
Luonnon kannalta on järkevää levittää lanta sulaan maahan. Näin jälkeenpäin ajatellen vanha käytäntö tuntui hullulta. Valuihan suuria määriä pellolla tarvittavia ravinteita sinne, missä niistä ei ole muuta kuin haittaa.
Lantaa tulee karjankasvatustiloilta sellainen annos, ettei sitä voi eikä sen sisältämän ravinnemäärän vuoksi saa panna maahan kertarysäyksellä. Uudet hajuhyökkäykset ovatkin odottavissa kesällä ja vielä syksyllä ennen maan jäätymistä.
Vesien rehevöityminen koetaan Suomen pahimmaksi ympäristöongelmaksi, maatalous puolestaan sen merkittävimmäksi aiheuttajaksi. Maiden lannoitus tuottaa fosforia ja typpeä, jotka rehevöittävät vesiä enemmän kuin yhdyskunnat ja teollisuus yhteensä.
Takavuosikymmeninä maita on lannoitettu niin paljon, että sen vesistölle aiheuttaman ylikuormituksen laskuja maksellaan vielä kauan. Menee vuosikymmeniä ennen kuin vedet alkavat puhdistautua päästöistä.
Maataloudessa on tehty kuitenkin liki kaikki se, mitä siltä on edellytetty. Silti tulokset antavat vielä odottaa. Pulmana on, että maatalouden päästöt eivät tule yhdestä putkesta, mistä ne olisi kätevä napata kiinni, vaan kaikkien 70 000 maatilan laajalle levittäytyviltä pelloilta.
Helppoja temppuja päästöjen vähentämiseksi ei ole. Voi vain uskoa ja toivoa, että EU-aikana toimeenpannut suojelutoimet alkavat tuottaa tulosta. Kaiken maalaisjärjen mukaan näin tulee käymäänkin ennemmin tai myöhemmin.
Lantapulmiin on etsitty myös toisenlaisia ratkaisuja. Yksi tällainen on lannan jalostus polttoaineeksi - bensan ja lämmitysöljyn korvaajaksi. Jäljelle jäävä mädätetty liete on puolestaan hajutonta ja raakaa lantaa jopa parempaa maanparannusainetta.
Liekö öljy- tai turveyhtiöiden valta niin suuri, vai mistä johtuu, että tällä tiellä edetään hitaasti; siitä huolimatta, vaikka maailma on jo kauan huutanut ympäristölle ystävällisten polttoaineiden perään.