Norjalainen Stina Hammar on julkaissut ehostetun laitoksen Elsa Beskow -elämäkerrastaan. Siinä korostuvat Beskowin kuvakirjojen yhteydet 1900-luvun alun ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja erityisesti ajan reformipedagogiikkaan.
Teoksesta myös näkyy, että yhä lastenkirjatutkimus puolustelee kohdettaan. Hammarkin hakee Beskowin teoksille lisäarvoa niiden todellisuudellisuudesta.
Beskowin kuvakirjat elävät myös meillä renessanssiaan. Klassikoiden arvo on ylipäänsä noussut.
Lastenkirjallisuudessahan on kaksi kaanonia: esteettis-pedagogisista ansioistaan arvostetut lastenkirjat ja ne rakastetut nuhrut, jotka periytyvät suvussa.
Beskowin ikivihreät Tonttulan lapset ja tädit Vihreä, Ruskea ja Sinipunainen edustavat meille lapsuuden ja menneen maailman patinaa.
Elsa Beskowin kuvakirjoja kritikoitiin Ruotsissa erityisesti 1960- ja 1970-luvulla. Niitä syytettiin staattisuudesta, autoritatiivisuudesta ja ahkeruuden ja kuuliaisuuden ylikorostamisesta.
Onkin totta, että ne edustavat Astrid Lindgreniä edeltävää kasvatusajattelua, jossa piiskan tiedettiin odottavan nurkassa.
Uudempi kuvakirjatutkimus ja Hammar näyttävät kuitenkin, ettei Beskowin maailma ole aivan yksituumainen. Täti Sinipunainen esimerkiksi ymmärtää, ettei lapsi valehtele vaan hänellä on oma mielikuvitustodellisuutensa. Samaa painotti myöhemmin Peppi Pitkätossu.
Niin ikään joistakin Beskowin teoksista on luettavissa allegoria ruotsalaisen sääty-yhteiskunnan natisemisesta 1900-luvun alussa. Tove Jansson on muistellut ihanasti pelänneensä lukiessaan Kukkaisjuhla-teosta, jossa resuiset rikkaruohot yrittävät tunkeutua kukkien juhliin.
Rikkaruohojen laulussa toistuu rahvaanomainen "voi juku", ja peipponen esittää laulun köyhän kansan tunteista. Takiaispallo aloittaa sodan, mutta tilanteen rauhoittaa kuningatar Ruusu.
Topelius ja Andersen inspiroivat Beskowia. Saksalaisen Ines Brandtin mielestä Beskowin pelkisteinen tyyli muistuttaa Gallen-Kallelan Kalevala-kuvitusta.
Meillä harvemmin muistetaan, että Topeliuksen avustama Eos oli lastenlehtien esikuva kaikkialla Pohjoismaissa. Lastenlehdet työllistivät myös Beskowia.
Varhemmista ruotsalaisista lastenkirjakuvittajista Beskow kunnioitti ystävänään Ottilia Adelborgia. Jenny Nyströmin suosioon sen sijaan oli vaikeampi suhtautua.
Edeltäjiinsä verrattuna Beskow asettui selvemmin lapsen näkökulmaan ja yhdisti esteettiset ja pedagogiset tavoitteet. Yhdistelmä selittää suosion, sanoo Hammar.
Varsinainen myyntiläpimurto oli kuvakirja Pikku Puten seikkailu mustikkametsässä (1912). Putte poimii äidille marjoja. Häntä auttaa pienenpieni Mustikkakuningas, joka vie hänet Mustikkalaan.
Kuvitus on saanut vaikutteita Italian keskiaikaisesta kirkkotaiteesta.
Ollin hiihtoretki -teos vie sankarinsa myyttisen Kuningas Talven linnaan, Tonttulan lapsissa isä käy suomuhaarniskassa kyytä vastaan ja Auringonmunassa muunnellaan ikiaikaisia maailman synty -myyttejä.
Beskowiin vaikuttivat 1800-luvun lopun Arts and crafts -liike, joka halusi kauneutta kotien arkeen, ja sitä edeltävät prerafaeliitit, jotka korostivat sadun ja Raamatun merkitystä kuvataiteessa.
Prerefaeliittien dekoratiivisuus näkyy Beskowin kuvien hienostuneessa pelkistyneisyydessä. Häntä kiinnosti enemmän yksinkertainen monumentaalisuus kuin Munchin tapainen ekspressionistinen huuto. Kuvissa toistuvat varsinkin paratiisikuvitelmat.
Aviomies Natanael Beskow oli hänkin taidemaalari mutta myös pappi. Hän kehitti Ruotsin setlementtiliikettä ja puhui näkyvästi rauhanaatteen puolesta.
Beskow puolestaan tuli perheestä, jolle oli tärkeää uskonnollinen vapaamielisyys ja sosiaalinen aktiivisuus ja jonka ystäviin kuului muun muassa Strindberg.
Beskowin perhe toimi uudenlaisen koulun ja lastentarhan hyväksi yhdessä Ellen Keyn kanssa. Keyn kuuluisasta Barnets århundrade -teoksesta (1900) tuli vastikään (2000) uusi painos. Perinnäistä koulua luonnehditaan siinä tyhmennyslaitokseksi ja sielujen murhaajaksi.
Key oli 1900-luvun alkutaitteen keskeisiä ja kiisteltyjä yhteiskunta- ja seksuaalipoliitikkoja, joka korosti lapsen oikeuksia. Hän kävi Suomessakin hermostuttamassa konservatiiveja. Kirjeenvaihto Keyn kanssa osoittaa, kuinka yhteiskuntakriittiseltä pohjalta Beskowin kuvakirjatuotanto todella nousi. Siinä missä Key messusi, Beskow hyräili.