Eija Lapinleimun 13-vuotiaana (1982) päiväkirjaansa kirjoittama runo:
On olemassa hyvin paljon sanoja./Toiset ovat rumia ja toiset ovat kauniita./ Äiti on hyvin kiltti sana - paras sana./Se maistuu kodin lämmölle./ Isäkin on hyvä sana, mutta siihen kertyy joskus ukkosta ja silloin on paras livahtaa oven taakse piiloon.
Uuno Kailaan runo Sanat vuodelta 1925:
On olemassa hyvin paljon sanoja./Sanat elävät ja minä voin ne nähdä./ Toiset ovat rumia ja toiset kauniita./ Äiti on hyvin kiltti sana - paras sana./ Se maistuu paljon suukkoselle./ Isäkin on hyvä sana, mutta siihen kertyy joskus ukkosta ja silloin on paras livahtaa oven taakse piiloon.
Lapinleimun 14-vuotiaana (1983) päiväkirjaansa kirjoittama runo:
Usvainen kesäaamu./ Istun alakuloisena terassilla kengänkärkiäni tuijotellen./ Äkkiä silmieni edessä oli käsi täynnä mansikoita./ "Toin nämä sinulle!"/ Äiti tuli mansikkamaalta./ Mansikat olivat hehkuvan punaisia, kypsiä -sinulle, sinulle, sinulle,/ minulle (yhdelle yhdeksästä).
Pirkko-Liisa Linjaman vuonna 1990 julkaistu runo:
Usvainen kesäaamu./ Tyttönen alakuloisena keinulaudalla kengänkärkiään tuijottaen./ Ja äkkiä silmien edessä käsi/ täynnä mesimarjoja./"Toin nämä sinulle!"/ Äiti tuli laitumelta aamulypsyltä./ Ne olivat hehkuvan punaisia, kypsiä -/ sinulle, sinulle, sinulle,/ minulle (yhdelle yhdeksästä).