Tuoreen tutkimuksen mukaan Pohjois-Suomen maine on kiirinyt jo valtakuntamme raukoille rajoille saakka, ainakin Pääkaupunkiseutu-nimiselle eteläsuomalaiselle paikkakunnalle. Siellä, Suomenniemen äärilaidalla, on kuultu esimerkiksi Oulun seudun ja muun Lapin kuuluisimmista tunnusmerkeistä, kuten poroista, lumesta ja tuntureista.
Peräti 94,4 prosenttia pääkaupunkiseutulaisista on jopa henkilökohtaisesti käynyt Pohjois-Suomessa. Siis Mäntsälässä, Hyvinkäällä, Korsossa ja mitä niitä onkaan näitä eksoottisia Lapin paikkakuntia. Näin siitä huolimatta, että matka pohjoiseen on yhtä ylämäkeä ja yleisesti tiedetään, kuinka vaarallista Kehä ykkösen ylittäminen saattaa olla ainakin ruuhka-aikoina.
Vielä useampi Pääkaupunkiseudun asukkaista väittää kuulleensa, että Helsinki-Vantaan pohjoispuolella asuu paikoitellen ihmisiä, eikä pelkkiä poroja ja joulupukkeja. Tosin sitä ei liene kysytty, moniko heistä uskoo kuulemansa.
Eteläsuomalaiset suhtautuvat meihin pohjoisen asukkeihin myönteisesti — tai eivät ainakaan kielteisesti. Siis vähän samalla tavalla kuin kuukkeleihin, riekkoihin tai napakettuihin. Näiden lisäksi pohjoissuomalaisesta eläinkunnasta tunnetaan hyttynen, sääski ja itikka. Kasvillisuuden kuuluisimpia edustajia ovat vaivaiskoivut, suojelumetsät, Natura ja lakkalikööri.
Pohjoissuomalaisista tuotteista tunnetaan etelässä parhaiten Nokia, Saariselän monotanssit, Hullu Poro ja Lapin Kulta. Sen sijaan olemme onnistuneet kiitettävästi salaamaan kaduillamme käyskentelevät jääkarhut, joikujemme sanojen todelliset merkitykset sekä kaikki lukemattomat polikset. Emme paljasta niitä tämän tarkemmin tässäkään, jotteivät eteläläiset tule ja vie pois.
Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset osoittavat, että Lars Levi Laestadiuksen, Saara Wacklinin, Giuseppe Acerbin ja muiden kansanvalistajien sanoma on eteläisessä Suomessa langennut otolliseen maaperään ja maantieteellinen sivistys on edennyt maassamme hämmästyttävän laajalle.
Meidän pohjoissuomalaisten on syytä tarkistaa asenteitamme samaan sävyyn eteläläisten kanssa. On hyvä tietää, että Pääkaupunkiseudullakaan ei enää nykypäivänä elä pelkkiä pingviinejä ja viherpiipertäjiä, kuten täällä rintamailla usein kuvitellaan, vaan aivan valistuneita ihmisiä, melkein kuin me täällä.
Lukutaidon ja sisäsiisteyden kerrotaan siellä olevan jo sangen yleistä ja syöpäläisten melko vähissä. Ovatpa nuo rajaseudun vähäosaiset jokin aika sitten saaneet oman yliopistonkin, jossa paikkaseudun nuoret miehet — ja jopa naiset! — käyvät saamassa yhä lisää valistusta.