Historia on jo toistanut itseään, ja kuinka paljon se vielä ehtiikään astua samaa polkua kuin vuosi sitten. Vuosi sitten Jere Lehtinen upotti USA:n Moskovan MM-jäällä rankkarikisassa ja vei leijonat MM-välieriin.
Halifaxissa Sami Lepistö nousi uransa toistaiseksi kirkkaimpien parrasvalojen alle, kun hänen ampumansa kiekko löysi jatkoajalla oikein reitin siniviivalta maaliin.
Käydäänpä taas Moskovassa 2007. Etukäteen tuhoon tuomittu MM-välierä sai onnellisen lopun, kun Mikko Koivu ujutti jatkoajalla kiekon Venäjän maaliin. Kotiyleisönsä edessä pelanneet venäläiset saattoivat vain haukkoa epäuskoisina henkeään.
Mennäänpä asioiden edelle. Joku leijonapelaaja nousee juhlituksi sankariksi Quebecissa iskemällä kiekon jatkoajalla tai rankkarikisassa - ihan miten vain - NHL:n parhaimpiin maalivahteihin kuuluvan Jevgeni Nabokovin selän taakse.
Sunnuntain finaalissa Kanada lyö ison vaihteen päälle ja karkaa kymmenessä minuutissa 3-0-johtoon. Leijonien saaliiksi tulee jälleen kerran MM-hopeaa, joka on näissä kekkereissä ja tällä maaperällä kerrassaan miehekäs saavutus.
Päävalmentaja Doug Shedden on sittenkin hyvä jätkä, ja hänet löytänyt puheenjohtaja Kalervo Kummola saa taas yhden sulan hattuunsa.
Oikeassa elämässä Sheddenin missio on loppusuoralla, mutta ei vielä valmis. Hän vältti katastrofin, mutta ei vielä ole messias. Suomella on edessään vielä kaksi kivikovaa ottelua, ja kuvioon mahtuu neljä eri makuista lopputulosta tässä järjestyksessä; MM-kulta, MM-hopea, MM-pronssia ja neljäs sija.
Kun leijonakaravaani muuttaa Halifaxista Quebeciin, onnen ja sattuman merkitys kasvaa. Vaikka neljä parasta maata ovat ikään kuin samalla viivalla, nimi nimeä vastaan Suomi valitettavasti on pronssiottelun tasoa. Jääkiekon supermailla kuten Kanadalla ja Venäjällä on kiistatta kovempi kokoonpano kuin Suomella.
Kun vielä ottaa huomioon, että Suomelta on sivussa 5-6 valtakunnan parasta pakkia Joni Pitkäsestä lähtien, leijonien haaste on kivitalon painoinen.
Päävalmentaja Shedden on tunnettu suorista mielipiteistään. Torstaina hän antoi niistä yhden.
"Inhottaa sanoa, mutta kyllä on."
Kysymys kuului: onko Quebecissa oleva Venäjä joukkue vahvempi kuin Moskovassa vuosi sitten?
Mutta ei ole epäilystäkään, etteikö Shedden veisi joukkojaan pää edellä kohti haasteita. Kurkiauran keulassa tuulta halkovat 1980-luvulla syntyneet lahjakkuudet Mikko Koivun, Tuomo Ruudun, Jussi Jokisen ja miksei myös Sami Lepistön johdolla.
Venäjän kivikasvoinen valmentaja Vjatseslav Bykov ei varmasti voi olla ajattelematta viime vuoden painajaista, joka tulee uniin uudestaan ja uudestaan. Leijona taas muistaa mielellään hetket, jolloin suuri ja mahtava nöyrtyy.
Suomi on - yllättävää kyllä - viime vuosina oppinut voittamaan suuria otteluita - mutta ei arvokisafinaaleja.
Olympia-Torino 2006 ja MM-Moskova 2007 ovat näistä hyviä esimerkkejä.
Jouko Vuorjoki
jouko.vuorjoki@kaleva.fi