Hallitus on ladannut keskitettyyn tuloratkaisuun verojen lisäksi nyt myös liikenneinvestoinnit. Niin kova on sen halu turvata vakaa talouskehitys.
Pitkä tulosopimus on ollut hallituksille niin tärkeä asia, että ne ovat vuosikymmenten kuluessa luovuttaneet melkoisen siivun parlamentaarisesta vallasta etujärjestöille. Työlainsäädännön ja sosiaaliturvan ohella tupopöydässä päätetään myös veroista. Tapa on vanha, mutta se korostui Paavo Lipposen pääministerikaudella. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki taas meni jo niin pitkälle, että kytki liikenneinvestoinnitkin tuloratkaisuun.
Verojen ja tupon kytkyä voi ymmärtää joten kuten, jos se auttaa aikaansaamaan maltillisen tulosopimuksen hyvissä ajoin ennen kuin budjetin sisältö lyödään lukkoon eduskunnassa. Matti Vanhasen hallituksen tavoitteet 100 000 uudesta työpaikasta ja työllisyysasteen nostosta 75 prosenttiin jäävät sanahelinäksi ilman palkkamalttia, ja on todennäköistä, ettei sekään auta hallitusta pääsemään kuiville. Tavoitteet ovat nimittäin karanneet jo nyt toivottoman kauaksi sen käsistä, eikä hallitukselta näytä löytyvän rahkeita politiikkansa uudelleenarvioimiseksi.
Ilman maltillista tulosopimusta tilanne muuttuu vielä pahemmaksi. Jos sopu syntyy, palkansaajien ostovoiman kasvu turvataan veronkevennyksin. Samalla ehkäistään Kiina-ilmiötä ja turvataan työpaikkojen säilyminen Suomessa. Ehkä.
Keskitetyn tulosovun edellytyksiä pohjustettiin tiistaina keskusjärjestöjohtajien ja valtiovarainministerin palaverissa. Tuolloin sovittiin, että työmarkkinajärjestöt selvittävät tupon edellytykset lokakuuhun mennessä. Tavoitteena on saada aikaan maltillinen sopimus, joka tukisi hallituksen toimia työllisyyttä, ostovoiman kasvua ja osaamisen kehittämistä koskevissa asioissa.
Nyt, kun on aika käydä sanoista tekoihin, puheetkin ovat pehmentyneet. Työnantajat rauhoittelevat keskustelua työajan pidennyksistä. TT:n toimitusjohtajan Leif Fagernäsin mukaan näyttää siltä, ettei TT ota asiaa esille neuvotteluissa. Sen sijaan muutosturva on saanut Kalliomäen tuen.
Edellytykset tulosopimuksen synnylle ovat vaikeat epävarman talouskehityksen ja vaikeiden muutosturvavaatimusten takia. Kova ottelu käydään myös järjestöjen kesken palkankorotusmallista. Korkeasti koulutettujen etujärjestö Akava vaatii jälleen muutosta solidaariseen palkkapolitiikkaan, jota on harjoitettu jo yli kolme vuosikymmentä.
Tutkimusten mukaan korkeasti koulutettujen ostovoima on Suomessa niin kehno, että jopa Portugalissa ja Kreikassa heidän asiansa ovat paremmin. Syynä ei ole yksin palkkatason alhaisuus, vaan myös kireä verotus. Hyvin koulutetut ovat yrittäneet pyristellä irti tiukasta solidaarisuudesta. Tähän mennessä se on onnistunut vain lääkäreille, kalliin ja raskaan lakon jälkeen.
Nyt Akava vaatii opettajien puheenjohtajan Erkki Kangasniemen suulla korjausta korkeasti koulutettujen ja erityisesti opettajien palkkoihin. Teksti on tuttua Kangasniemen suusta jo aiemmilta vuosiltakin, mutta yleensä Akava on tiukan paikan tullen joutunut perääntymään vaatimuksistaan. Solidaarista palkkalinjaa on äärimmäisen vaikea murtaa.
Neuvotteluissa pitäisi myös kehittää työttömyysturvaa. STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää onkin tarttunut härkää sarvista. Kalevan haastattelussa hän halusi uudistaa työttömyysturvaa niin, että ihmisillä olisi nykyistä selkeämpi velvollisuus osallistua koulutukseen tai hakea aktiivisesti uutta työtä.
Hyvä ja tuttu ajastus jo vuosien takaa, mutta kuka sen toteuttaa?