Suomalaiset äänestivät taas varman päälle, ja SDP:n valtakausi presidentin linnassa venähtää 30 vuoteen. Kansa haki turvaa Tarja Halosesta Nato-jäsenyyttä vastaan, mutta liittoutuminen voi nousta piankin esiin.
Urho Kekkosen ja keskustan valtakausi presidentin virassa kesti 25 vuotta. Se tuntui aikoinaan muista puolueista ikuisuudelta. Sosiaalidemokraatit ovat vuorostaan pitäneet presidentin virkaa hallussaan 24 vuotta, ja kuudes lisävuosi varmistui heille sunnuntaina.
Tarja Halosesta tuli Mauno Koiviston ohella toinen sosiaalidemokraatti, joka on valittu toiselle kaudelle presidentiksi. Martti Ahtisaari toimi presidenttinä yhden kuusivuotiskauden. Ennen Koivistoa valitut kaikki Suomen presidentit olivat lähtöisin ei-sosialistisista puolueista.
Halonen kukisti kokoomuksen Sauli Niinistön lopulta noin 113 000 äänellä. Se on vain noin 9 000 ääntä enemmän kuin kuusi vuotta sitten, jolloin Halonen voitti keskustan Esko Ahon. Halonen sai 51,8 prosenttia äänistä, Niinistö 48,2 prosenttia. Myös ääniosuudet ovat hyvin lähellä kuuden vuoden takaisia numeroita.
Tulos osoittaa, että toinen kierros osoittautui lopulta lähes viimekertaisen kopioksi ja etteivät kansan mieltymykset ole muuttuneet kuudessa vuodessa oikeastaan lainkaan.
Halosen voitto tuntuu demareista makealta heidän ensimmäisellä kierroksella kokemansa järkytyksen jälkeen. Hehän hakivat voittoa kaksi viikkoa sitten, mutta Halonen jäi kauaksi 50 prosentin rajasta. Halosen ääniosuus ei ole nytkään päätä huimaava, kun muistaa hänen kannatuksensa vaalien välillä, mutta se riittää. Kun uusi virkakausi alkaa 1.3., kukaan ei enää kysy voittomarginaalin suuruutta.
Niinistö esiintyi vaaleissa haastajana ja muutosvoimana. Hän profiloitui tekopoliitikkona, kun taas Halonen esiintyi turvallisuutta korostavana jakopoliitikkona. Niinistö sai toisella kierroksella Suomen oloissa ainutlaatuisella tavalla tukea keskustalta. Maan suurimman puolueen vetoapu ei auttanut, kuten ei myöskään se, että Niinistö onnistui kampanjassaan erinomaisesti.
Äänestäjät paljastivat jälleen kerran tiukan paikan tullen todelliset karvansa: enemmistöstä kuoriutui esiin melkoisesti piilodemareja. Äänestysprosentti nousi toisella kierroksella ja avitti Halosta. Häntä auttoi myös se, että osa keskustan kannattajista jäi nukkumaan eikä noudattanut puoluejohdon suositusta äänestää Niinistöä.
Niinistön komea äänimäärä nostaa hänen poliittista painoarvoaan ja antaa kokoomukselle mahtavan potkun ensi vuoden eduskuntavaaleihin. Kakkossija presidentinvaaleissa on puolueelle harvinaista herkkua. Toistaiseksi on kuitenkin epäselvää, miten kokoomus hyödyntää konkreettisesti Niinistön menestyksen eduskuntavaaleissa.
Hän palaa vaalien jälkeen takaisin virkaansa Luxemburgiin. Kokoomus tuskin asettaa häntä pääministeriehdokkaakseen. Tehtävä kuuluu nykykäytännön mukaan puolueen puheenjohtajalle Jyrki Kataiselle.
Nämä olivat 62-vuotiaan Halosen viimeiset vaalit. Hän on 68-vuotias, kun toinen kausi päättyy. Halonen voi lähteä toiselle kaudelleen vapaana uudelleenvalintapaineista.
Presidentin pöydälle putkahtaa mitä ilmeisimmin kuuden vuoden aikana asia, josta puhuttiin vaalitaistelussa eniten: Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys. Halosen kanta Natoon lientyi vaalitaistelun aikana. Hän arvioi vielä syksyllä Suomen Kuvalehdessä, ettei asia nouse edes esiin kuuden vuoden aikana, mutta ryhtyi puhumaan vaalitaistelun aikana kansanäänestyksen tarpeesta, jos liittoutumiskysymys ajankohtaistuu.
Se ajankohtaistuu todennäköisesti, kun Nato laajenee seuraavan kerran muutaman vuoden sisällä. Niinistö hävisi vaalit myönteisemmän Nato-kantansa takia. Kansa haki Halosesta turvaa Natoa vastaan, mutta ei ole mitään varmuutta, saiko se muuta kuin hengähdystauon.
Matti Vanhasen hallitukselle Halosen voitto tietää hyvää. Niinistön voitto olisi johtanut hegemoniataisteluun kokoomuksen ja keskustan välillä suurimman porvaripuolueen asemasta sekä olisi herättänyt SDP:ssä porvarihallituksen pelon. Pääministeri sanoi jo sunnuntai-iltana, ettei porvariyhteistyötä tavoitella eduskuntavaaleissa.