Tärkeintä läheisensä menettäneen lapsen auttamisessa on olla lapsen käytettävissä. Lapsi tarvitsee mahdollisimman tutun ja turvallisen aikuisen, se on ykköslääke. Parasta olisi, jos aikuinen voisi olla aika pysyvästi lapsen rinnalla, sanoo lastenpsykiatrian vastaava ylilääkäri Kari Haukkamaa Lasten ja nuorten sairaalasta Helsingistä.
Aasian katastrofi on vienyt suomalaislapsiltakin läheisiä ihmisiä. Tavallisen hoivan hoivan ja huolenpidon lisäksi läheisen menettänyttä lasta auttaa, kun aikuinen on hänen vierellään, mutta ei väkisin tenttaa tapahtumia, vaan kunnioittaa lapsen omaa tahtia. Asioista voi puhua sitä mukaa kun lapsi on itse valmis käsittelemään niitä. Haukkamaa painottaa, että jokainen läheisensä menettänyt lapsi tarvitsee aikuisen apua käsitellessään asiaa.
Lasten selviytymiskeinot voivat olla hyvinkin erilaisia, ja niitä tulee läheisten kunnioittaa. Lapset voivat esimerkiksi käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut, koska lapsen mieli ei kestä tapahtuneen käsittelemistä kerralla, vaan asioita voi tulla esille pitkänkin ajan kuluttua paloittain.
Lapsen omaisetkin ovat lasta auttaessaan lujilla, koska hekin surevat. Usein aikuisetkin tarvitsevat tällaisessa tilanteessa tukea. Psykiatrian ammattilaiset auttavat lapsia, mutta he eivät korvaa läheistä aikuista.
- Osa lapsista on vammojensa takia sairaalassa, ja on tärkeää, että he eivät jää yksin. Heidän omaisiaan onkin paikalla. Kukaan omainen kuitenkaan ei jaksa 24:ää tuntia vuorokaudessa, joten turvallinen hoitohenkilökunta on myös lapsen käytettävissä kuuntelijoina, Haukkamaa sanoo.
Sairaalassa olevien lasten tilannetta selvittävät psykiatrit, ja hoito päätetään sen mukaan. Tarvittaessa lapsi voidaan ottaa sisään sairaalaan yhdessä läheisenä kanssa psyykkisen kriisiavun osastolle.
Menetys tuo muutoksia
- Läsnäolo, kuunteleminen ja tuki arkipäivän asioissa ovat tärkeä apua läheisiään menettäneille, sanoo SPR:n valmiusryhmän jäsen, sosiaalipsykologi Liisa Eränen. Kukaan ei saisi jäädä yksin.
Lapset ovat olleet vieraassa kulttuurissa ja vieraassa hoidossa, joten heille on ollut ensiarvoisen tärkeää päästä läheisten ja tuttujen hoivaan.
- Tämä on niin kova järkytys, että toipuminen vie pitkään, Lapset tarvitsevat monella tavalla lähiympäristön tukea toipumisessa. Osa lapsista on itsekin loukkaantunut, ja he ovat menettäneet sisaruksiaan ja vanhempiaan. Lisäksi lasten painolastina on se, mitä he ovat nähneet ja kokeneet, Eränen sanoo.
Vanhempien menettäminen voi merkitä lapselle paljon myös muita muutoksia. Elämä pitää rakentaa uudelleen ehkä uudessa kotipaikassa, koulu ja kaverit vaihtuvat. Eränkö muistuttaa, että lapsen toipuminen ei tapahdu viikoissa eikä kuukausissa vaan yleensä vuosissa. Tutkimusten mukaan menetys voi näkyä lapsen koulumenestyksessä vielä parin vuoden kuluttuakin.
- Ymmärrystä ja tukea tarvitaan silloinkin, kun lapsi alkaa reagoida voimakkaasti.
Vanhemmalle mahdoton tilanne
Eräsen mukaan lapsensa hyökyaaltojen takia menettäneet vanhemmat voivat tuntea voimakkaita syyllisyydentunteita, koska ovat itse elossa. Eränen toteaa, että tilanne on ollut niin mahdoton ja ylivoimainen, että vanhemmat eivät ole pystyneet pelastamaan lapsiaan, vaikka ovat varmasti yrittäneet parhaansa.
Koko elämä muuttuu, kun lapsiperheen elämää elänyt ihminen joutuu opettelemaan aivan toisenlaista elämää. Toipuminen tapahtuu hiljalleen.
Eränen kehottaa antamaan tukea läheisensä menettäneille. Tuki voi olla esimerkiksi käytännön apua, ruoan viemistä ja toisesta huolehtimista.
- Usein ihmisillä on pelko, ettei osaa sanoa mitään eikä lohduttaa. Tärkeämpää on olla paikalla ja valmiina tukemaan ja kuuntelemaan. Jonkinlaisena sääntönä voi pitää sitä, että niin kauan voi itkeä toisen kanssa yhdessä, kun tilanne ei käänny siihen, että menetyksen kokenut ihminen joutuu lohduttamaan kuuntelijaa, Eränen sanoo.