Harmaan talouden yhteiskunnalle vuosittain aiheuttama noin viiden miljardin euron verotappio ei keskusrikospoliisin apulaispäällikön Jari Liukun mukaan pienene, jos talousrikostutkintaan ei saada lisää tehoa.
Nykyisin poliisi saa kynsiinsä korkeintaan 10-20 prosenttia harmaan talouden keikareista. Kiinni jääneiden aiheuttamat, poliisin tietoon vuosittain tulevat, vahingot ovat noin 200 miljoonaa euroa ja summasta saadaan takaisin vaivaiset 30-40 miljoonaa euroa.
"Toiminnasta osa on erittäin määrätietoisesti organisoitua. Rikolliset tuntevat alan, jolla työskentelevät. He eivät ole mitään sivutoimisia harrastelijoita, vaan vievät isoja urakoita", Jari Liukku painottaa.
Osalla harmaan talouden ammattirikollisista on suoria yhteyksiä muuhun ammattirikollisuuteen, lähinnä huumekauppaan, paritukseen ja rahanpesuun. Keskusrikospoliisi arvioi, että Suomessa työskentelee tällä hetkellä noin 70 rikollisliigaa, joista 30 täyttää kaikki Euroopan unionin järjestäytyneelle rikollisuudelle asettamat vaatimukset. Lopuista suurin osa karsiutuu pois sen vuoksi, että toiminta ei ole kestänyt vielä kahta vuotta.
Selvää laskua
Poliisin talousrikostutkinnan keskimääräinen kesto on venynyt 400 päivään, mikä tarkoittaa sitä, että isoissa jutuissa saatetaan jutun juonta kaivaa esiin jopa kaksi vuotta. Kun syyteharkinta-aika venyy syyttäjäpulan takia vuodesta jopa kolmeen vuoteen ja asian käsittelyaika alioikeuksissa venähtää erityisesti Etelä-Suomessa vuodesta kolmeen vuoteen, saattaa koko prosessi hovioikeusvaihe mukaan liitettynä viedä viidestä kymmeneen vuoteen.
"Tutkinta-aikojen pitkittyminen on asianosaisten puolelta myös vahva oikeusturvakysymys. Esitutkintaprosesseja tulee arvioidaan pelkästään tämän takia. Talousrikostutkinnan kokonaisvaikuttavuus edellyttää erityisesti sitä,että poliisi tehostaa rikoshyödyn jäljittämistoimintoja yhteistyössä ulosotto- ja veroviranomaisten kanssa."
"Takaisin saadun rikoshyödyn määrä on kuluvana vuonna ollut selvässä laskussa. Tärkeintä olisi käyttää rikosten tuottaman hyödyn pois ottamiseksi mahdollisimman monipuolisia keinoja kuten pakkokeinolakiin perustuvia pakkokeinoja, verotakavarikkoja sekä ulosottomenettelyä. Asianosaisten tulee aina myös harkita, onko syytä yhtäaikaisesti rikosprosessin kanssa käynnistää siviiliprosessi ja käyttää sen yhteydessä siviiliprosessuaalisia turvaamistoimia", selvittää Liukku.
Oulun läänissä rikoshyödyn jäljittämisryhmä saa tänä vuonna takaisin rikoshyötyä noin miljoonan euron verran 30 tapauksesta. Summa oli saman suuruinen viime vuonna, mutta se kertyi 20 jutusta. Verottaja pysyi puolestaan hyvin verotarkastusten aikatauluissa. Noin 80 prosenttia tarkastuksista valmistuu kahdeksassa kuukaudessa. Vaikeimmissa aikaa saattaa kulua vuosikausia, koska kirjanpitoaineistoja ei ole ja verottaja joutuu usein turvautumaan myös poliisin apuun.
Netti oma lukunsa
Toisena seikkana apulaispäällikkö Jari Liukku nostaa esille lainsäädännön porsaanreikien pois tukkimisen. Tärkein ja suurin kaikista olisi käännetty vastuu arvonlisäverojärjestelmään, jonka johdosta pääurakoitsijat velvoitettaisiin vastaamaan myös valitsemiensa aliurakoitsijoiden laiminlyömistä arvolisäveroista. Myös tilintarkastajien rikosoikeudellisen vastuun korostaminen selkein normein sekä sähköisen kulkuluvan pakolliseksi tekeminen ja verovelkatodistusten tilaamispakko vähentäisivät osaltaan riskitekijöitä.
Kokonaan oma lukunsa on internettiin liittyvät harmaan talouden ongelmat. Internetin välityksellä tehdään nykyisin kauppaa melkein mistä vain. Kukaan ei tiedä sen todellista tasoa, mutta on selvää, että etenkin verottajaa ja tullia kiinnostaa yhä enemmän ulkomailta tulvivan tavaran sisältö.
"Pelkkä viranomaisten voimavarojen lisäys ei auta. Tarvitsemme pakkokeinolakiin tulossa olevan telekuunteluoikeuden vakaviin talousrikoksiin. Lisäksi on hyvä, että rikoslakiin tulee säännös törkeästä kirjanpitorikoksesta. Liukumia talousrikosten rangaistussäännöksissä riittää ja niitä tulee tekojen törkeyden mukaan myös käyttää. Talousrikostutkinnassa on mielestäni tarpeeksi osaamista. Poliisi on saanut koulutusta 1990-luvun alusta lähtien ja myös syyttäjät ovat erikoistuneet talousrikosten osalta. Joidenkin arvioiden mukaan tuomioistuinlaitoksessa tulisi myös harkita erikoistumista tältä osin", toteaa Jari Liukku.