"Ihmisten solujen toiminta on todella monimutkaista. Ollaan vielä todella kaukana siitä, että sitä ymmärrettäisiin hyvin."
Lääketieteen tohtori Markku Vaarala tunnustaa syöpätutkimuksen realiteetit. Tutkimus on kuin valtavan palapelin kokoamista - vaikean sellaisen. "Askel eteen, kaksi taakse."
Syöpätutkijan arkea voisi verrata salapoliisin työhön. Käsissä on joukko johtolankoja, joista osa on täysin vääriä. Pieni osa johtolangoista voi johtaa eteenpäin. Vaarala kertoo myös onnella olevan osuutta asiaan. Jos valittavana on 70 geeniä, niiden tutkiminen summittaisessa järjestyksessä saattaa johtaa toivottuun lopputulokseen joko ensimmäisen tai viimeisen geenin kohdalla.
Tutkimuksen haastavuuden lisäksi tutkiminen on hidasta ja käytännön sovelluksiin on pitkä matka. "Merkittävästä havainnosta menee aikaa 5-6 vuotta kliinisiin lääkekokeisiin."
Vaarala käyttää 40 prosenttia työajastaan syöpien tutkimiseen. Etupäässä hän tutkii miesten yleisintä syöpää, eturauhassyöpää. Arvion mukaan sitä sairastaa Suomessa tällä hetkellä noin 37 000 miestä. Uusia tapauksia diagnosoidaan vuodessa reilut 5 500. "On tunnistettu noin 70 geeniä, jotka ovat miessukupuolihormonien säätelemiä."
"Jos vaikka yhden geenin toiminnan saisi lopetettua, ja se johtaisi syöpäsolujen kuolemiseen...", Vaarala kuvailee ihanteellista tilannetta. Käytännössä asiat eivät ole yhtä yksinkertaisia.
Syöpätutkimus on kehittynyt paljon, ja tutkijan kannalta tilanne on aivan erilainen kuin kymmenen vuotta sitten. Yhdestä geenistä saattaa löytyä kymmeniä eri julkaisuja.
Vaaralan työ eturauhassyövän tutkimuksessa on huomattu. Sunnuntaina Pohjois-Suomen syöpäyhdistys palkitsee hänet 10 000 euron apurahalla. "Apuraha tuli tärkeään saumaan, sillä varsinkin laboratoriossa kaikesta joutuu maksamaan", mies kiittää yhdistystä.
Syöpätutkijan työajasta suuri osa kuluu tietokoneen ääressä. Tutkijan saattaa löytää kotipäätteensä äärestä vaikka alkuyöstä.
Silloinko syntyvät parhaat oivallukset? "Ei, mutta silloin lapset ovat jo nukkumassa", kolmen lapsen isä hymyilee.